Long time, no see...

Onko todellakin niin, että viimeksi juhannuksena olen kirjoitellut kuulumisiani... Jossain välissä 10 000 kävijän raja on ylittynyt ja ihanaa on huomata, että laiskasta kirjoittelustani huolimatta blogiani luetaan päivittäin! (: Ihanaa ihmiset!

Syksy on tuonut paljon uutta tullessaan. 1.9 oli virallisesti se päivä, kun muutin Pispalasta Kalevaan ja aloitin musiikkiteatteriopinnot! Hurjaa kyytiä ovat viikot kuluneet ja yhtäkkiä huomaankin aloittaneeni jälleen tanssin opettamisen, opiskelleeni rakastamaani asiaa useita viikkoja, täyttäneeni pyöreät 20 vuotta, asuneeni yli kuukauden jälleen yksin ja ylittäneeni lokakuun puolen välin. Hurjaa.

Muutos on aina hyvästä. Se on ainoa pysyvä olotila ja liikkuvaa autoa on kuulemma vaan niin paljon helpompi ohjata. <3

Muutama laulukeikka on myös tullut heitettyä ja loppukesän kohokohtia oli, kun lämppäsimme mm. Paula Vesalaa Rämsöön moottorimusiikin festareilla.

Näitä miettii tänään viimeyönsä valvonut, teetä ja yskänlääkettä ryystävä, kohta tanssinopettajan kenkiin jälleen hyppäävä nuori nainen. Nyt tuntuu siltä, että oli oikea aika palata takaisin bloggaamisen pariin ( meikäläisen toilailuja voi kuvien muodossa seurata nykyään myös instagramissa kun etsii nimellä lehtsan ) ... (;

Syksyistä viikkoa!

Juhannus, Litha, hyvää hyvää ;)

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Tove Jansson

Kuvat ottanut Emma Lehto

When the Last Ship Sails

Huhhuh..

Koulut loppuu, työt loppuu, kesäloma alkaa... Ei minulla vaan... :D 

Ylpeänä viime maanantaina katselin omien tanssioppilaitteni kevätnäytöstä ja ensi maanantaina pyöräilenkin jo seuraavalle "työmaalleni", seuraavien lasten pariin. Eipähän käy aika tylsäksi.

Hulluinta on seurata oman siskon yläasteelta pääsyä. Neljä vuotta sitten vannoin, etten enää ikinä astuisi vanhaan kouluuni. Neljä vuotta siinä sitten menikin... Lupauduin nimittäin huomenna istumaan yläasteen kevätjuhlakatsomossa, ja vieläpä mielelläni. :) Aika tuntuu kuluvan hurjaa vauhtia ja välillä miettii kuinka sitä itse aina pysyykin kyydissä. . .

Nyt luovutan suunvuoron ammattitaisoiselle Stingille! Tämä soi tällähetkellä kirjoittamiseni taustalla.

 <3enjoy<3

Mä työnnän mun varpaat santaan!

Viime kirjoitukserrasta on hävettävän pitkä aika ja nyt siis olisi tarkoitus kerrata viimeisten muutamien kuukausien tapahtumat. (hyvä minä)

Lasten tanssinäytös, pääsykokeet, pari työvuoroa... Siinä se! :D

Nyt lukuvuoden lapsille ja nuorille tanssia opettaneena voin taas sanoa viisastuneeni hieman. Hommaa on ollut paljon ja kotihommiksi aina jää koreografioitten teko yms. Oma auto helpottaisi Tampere-Lempäälä välin raavaamista. ( , mutta muutoin taloudellisesti ei olisi mitenkään järkeä pitää autoa.) Hienoa oli kerran tajuta, että olen tällähetkellä pitkäaikaisessa unelma-ammatissani! Vaikka LASTEN tanssiopena olo ei aina ole ihan ruusuilla tanssimista, niin onhan se nyt hienoa vastata ihmisille kysyttäessä että olen "ammatiltani" tanssinopettaja! :D 

Pääsykeet 2/5 suoritettu! Teakki ja Näty eivät minulle oviaan vieläkään avanneet, mutta nyt ovat edessä vielä kolmen opiston pääsykokeet. Hienoa olisi päästä ensivuodeksi jo opiskelemeen teatteria, vaikka sitten ihan maksullisesti. Nyt siis sormet ristiin ja kohti erittäin pian koittavia pääsykokeita. 

Kesä kolkuttelee jo eteisessä saakka ja aamuisin on hienoa nautti aamupalasta parvekkeella, kun mittari näyttää auringossa +30c ja kello on puoli 10. TYKKÄÄN!

Kesäkuun vietän jälleenkerran lasten kesäleirien leiriohjaajana. Huippu kesä siis tulossa ihan mahtavassa työporukassa. Viimeistään heinäkuun alussa toivottavasti tiedän jo missäpäin maailmaa elämäni kesän jälkeen jatkuu. Vuokrasopimukseni loppuu 1.9 ja joudun jättämään hyvästit ihanalle ala-Pispalan asunnolle ja rakkaalle kämppikselleni. Opettavainen vuosi on neljää kuukautta lukuunottamatta lusittu ja aika on siis taas jatkaa matkaa eteenpäin...

Muutos on ainut pysyvä olotila...




Tällähetkellä ihan lähitulevaisuuskin on kysymysmerkkien peittämä ja se vain täytyy kestää. Päivä kerrallaan, viikko kerralaan, kuukausi kerrallaan... (:

Mä nautin siitä tunteesta kun sanon hyvää huomenta ja näen jotain riemua ohikulkijan ilmeestä

Elossa ollaan ja täysiä kevättä kohti.

Kirjoittaminen on inspiraatiopuutteen takia jäänyt vähän vähemmälle, mutta toivottavasti ihanasti paistava kevätaurinko herättää taas vähän unisen luovuuteni. 

Vähiin käy ennenkuin loppuu. Tarkastaja tulee näytöksiä siis jäljellä enää kolme kappaletta. Jos et siis ole vielä nähnyt tätä loistavia arvosteluja saanutta jännitysnäytelmää niin kipinkapin osoitteeseen www.nuorisoseura.fi ja lippuja varaamaan! Huippu talvi ollut taas huippunäytelmän ja huippuroolin parissa. Sheila Birling jää kyllä mieleen yhtenä sekä fyysisesti että henkisesti väsyttävänä roolina. (: 



Ja näin muutama (yllättäen)  kotimainen biisi joilla kevättä eteenpäin! (;

Flying mind.

Rauhallinen perjantai aamu Valkeakoskella koira/talovahtina. Ajattelin aamun olla vain rauhassa ja liidellä pääni sisällä. Kohta pitäisi alkaa kirjoittamaan teatterikorkeakoulun ennakkotehtäviä ja illalla suuntaan jälleen Tarkastaja tulee:n näytökseen. 

Oikeastaan teki mieli vain alkaa kirjoittaa, vaikkei mitään kummallista asiaa oikein ollutkaan. Eilen Sarasvuossa oli haastattelussa samaani Susanna Aarnio. Aarniota on nyt lyhyellä ajalla haastateltu niin Hesarissa, Radio Rockilla kuin nyt sitten Sarasvuossakin. Radio Rockin haastattelusta en niin pitänyt haastattelijoiden.... noh.... lievästä asiattomuudesta, mutta Hesarin juttu, samoin kuin eilinen Sarasvuon haastattelu olivat hyviä. Eilisestä haastattelusta huokui samaaninaisen rauhallinen läsnäolo. 

Näillä tunteilla viikonloppua kohti. Tarkastaja tulee seuraavat näytökset siis tänään 28.2 klo:19 ja sunnuntaina 2.3. klo:17.

Akaan Seudun arvostelu sanokoot näytelmästämme loput: http://akaanseutu.fi/2014/02/27/salaisuus-toisensa-jalkeen-paljastuu/

Metsäkuvia kännykkäkameralla.

Vanha kelopuu kallion päällä.

 









Jäätä sammaleella.

Reissun kohokohta oli lauluhetki kolmen laulujoutsenen kanssa.

 

<3

Kaatuneen puun juuriverkosto.

Tämä puussa oleva kuvio sai minut ajattelemaan shamanirummuissa käytettävää kuviota joka kuvastaa shamanin rumpua. Verrata voi alempaan kuvaan. (:

Ihanan voimauttavan metsäkävelyn jälkeen tuntui hyvältä taas palata kaupunkilaiselämään. Huomenna suuntaankin katsomaan Figaron häitä Tampere-taloon! (;