Joo tiedän, osaan joskus olla rasittavuuteen asti optimisti!

Vietin tänään "eläkelläisten tervehtimispäivän" Kävin Lempäälässä koulun jälkeen käyttämässä yhden mummon koiran ulkona ja sitten käväisinkin vielä oman mummoni luona. Visiitistä tosin tuli kyllä vähän pidempi kun piti. Opiskelija kun ei voi sanoa ei ilmaiselle ruualle. :D

Omassa mummossani ihanaa on se, että hän luulee minun kuolevan nälkään jos hän ei osta minulle ruokaa. No mikäs siinä, kun joka kerta sieltä tullessani on laukku täynnä jos jonkinmoista sapuskaa. (ja suklaata)  :)

Elämä nyt jollain kummallisella tavalla taas nostaa suupieliään. Juon maailman parhaimman makuista teetä, osaan lähes kaikki läksyksi tulleet espanjan verbit ja kello on vasta yhdeksän. Olen koko päivän suunnitellut meneväni tänään ajoissa nukkumaan ja nyt näyttää siltä, että ihan oikeasti voin toteuttaa tämän suunnitelmani.

Joskus on ihan kiva nauttia elämän pienistä asioista.

ZikZak