Long time, no see...

Onko todellakin niin, että viimeksi juhannuksena olen kirjoitellut kuulumisiani... Jossain välissä 10 000 kävijän raja on ylittynyt ja ihanaa on huomata, että laiskasta kirjoittelustani huolimatta blogiani luetaan päivittäin! (: Ihanaa ihmiset!

Syksy on tuonut paljon uutta tullessaan. 1.9 oli virallisesti se päivä, kun muutin Pispalasta Kalevaan ja aloitin musiikkiteatteriopinnot! Hurjaa kyytiä ovat viikot kuluneet ja yhtäkkiä huomaankin aloittaneeni jälleen tanssin opettamisen, opiskelleeni rakastamaani asiaa useita viikkoja, täyttäneeni pyöreät 20 vuotta, asuneeni yli kuukauden jälleen yksin ja ylittäneeni lokakuun puolen välin. Hurjaa.

Muutos on aina hyvästä. Se on ainoa pysyvä olotila ja liikkuvaa autoa on kuulemma vaan niin paljon helpompi ohjata. <3

Muutama laulukeikka on myös tullut heitettyä ja loppukesän kohokohtia oli, kun lämppäsimme mm. Paula Vesalaa Rämsöön moottorimusiikin festareilla.

Näitä miettii tänään viimeyönsä valvonut, teetä ja yskänlääkettä ryystävä, kohta tanssinopettajan kenkiin jälleen hyppäävä nuori nainen. Nyt tuntuu siltä, että oli oikea aika palata takaisin bloggaamisen pariin ( meikäläisen toilailuja voi kuvien muodossa seurata nykyään myös instagramissa kun etsii nimellä lehtsan ) ... (;

Syksyistä viikkoa!

When the Last Ship Sails

Huhhuh..

Koulut loppuu, työt loppuu, kesäloma alkaa... Ei minulla vaan... :D 

Ylpeänä viime maanantaina katselin omien tanssioppilaitteni kevätnäytöstä ja ensi maanantaina pyöräilenkin jo seuraavalle "työmaalleni", seuraavien lasten pariin. Eipähän käy aika tylsäksi.

Hulluinta on seurata oman siskon yläasteelta pääsyä. Neljä vuotta sitten vannoin, etten enää ikinä astuisi vanhaan kouluuni. Neljä vuotta siinä sitten menikin... Lupauduin nimittäin huomenna istumaan yläasteen kevätjuhlakatsomossa, ja vieläpä mielelläni. :) Aika tuntuu kuluvan hurjaa vauhtia ja välillä miettii kuinka sitä itse aina pysyykin kyydissä. . .

Nyt luovutan suunvuoron ammattitaisoiselle Stingille! Tämä soi tällähetkellä kirjoittamiseni taustalla.

 <3enjoy<3

Happy bang New bang Year!

Vuosi 2013 on palauttanut uskoni epäonnenlukuun 13. Kuluneen vuoden teema, kaikkien vastoinkäymisten myötä, olisi voinut olla "Turpaan tulee, niin että tukka lähtee". Siksi tahdonkin vuoden viimeisen blogipäivitykseni käsittelevän kaikkia niitä ihania, mukavia, hienoja ja hyviä asioita, joita vuosi 2013 on tuonut!

Tässä siis "muutamia" päivämääriä, jotka tekivät, kaikesta huolimatta, vuodesta 2013 elämisen arvoisen!

22.1.2013 Näyttämötyöndiplomini arvosteltava näytös

31.1.2013 Yksi lensi yli käenpesän ensi-ilta

7.2.2013 Abivapaat. (Armottomat ylppäreihin lukeminen sekä bilettäminen alkavat)

13.2.2013 Potkiaiset

14.2.3013 Penkkarit

24.3.2013 Kävin ensimmäistä kertaa avannossa.

26.3.2013 Rakastuin uuteen harrastukseeni. Tankotanssiin. <3

7.5.2013 Teatterikorkeakoulun pääsykokeet

31.5.2013 Muutto takaisin Vesilahteen

1.6.2013 Lakkiaiset, meikäläisestä tuli ylioppilas!

3.-28.6.2013 Paras kesätyöporukka lasten leireillä!

8.8.2013 Ensimmäisen shamanikurssini ja uudenlaisen elämäntyylin "aloitus".

16.-19.8.2013 Espanjan reissu kahden ystäväni kanssa.

1.9.2013 Virallinen muutto Ala-Pispalaan!

2.9.2013 Aloitin tanssinopettajana Lempäälässä

4.9.2013 Jatkoin flamencoa puolen vuoden tauon jälkeen <3

14.9.2013 Tuparit!

26.9.2013 Tarkastaja tulee-näytelmän ensimmäinen kokoontuminen.

9.11.2013 Kaksi rakasta ystävääni lähti 2 kk Austraaliaan ja vietimme heidän läksiäisiään.

24.12.2013 Pikkusiskoni pääsi jouluksi Tayssista kotiin! <3

31.12.2013 Istun kahvimukin kanssa koneen ääressä ja kirjoitan. Muistelen kulunutta vuotta ja totean, että onneksi näitä hyviäkin päivämääriä mahtui vuoteen monta. Illalla suuntaan ystäväni mökille ja siitä mihin sitten ikinä jalat vievätkään, mieli haluaakaan.... ja tietty kuskin autonpyörät kääntyy. :D

Hyvää uuttavuotta siis kaikille ja tehdään vuodesta 2014 rutkasti parempi kuin edeltäjänsä! <3

Viimeinen Suvivirsi - kolme vuotta, kolme yötä.

Kuuntelin tätä kirjoittaessani. Kuunnelkaapa te taas lukiessanne! (:

Nyt kai on sitten sen hetki, kun kirjoitan viimeisen tekstini lukiosta. Ylioppilasjuhlat lauantaina alkavat olla jo suunnittelujen puolesta loppusuoralla.

Törmäsin tänään kesätyöpalaveriini mennessä vanhaan yläaste aikaiseen luokanvalvojaani. Hänen kanssaan hetken keskusteltuani hän kysyi "No kerro nyt miltä se tuntui, kun ensimmäisen kerran tajusit Tykissä että saat olla kuka olet ja saat olla hyvä siinä missä olet?" Tämä oikeastaan kiteyttää kaiken.

Yläaste oli suoraansanottuna elämäni kamalimmat kolme vuotta. Hauskaa siksi onkin, että seuraavat kolme lukiovuottani ovat olleet tämän hetkisen elämäni parhaimpia vuosia! :) Joskus olen tämänkin kai sanonut ääneen, mutta mielestäni kun sanotaan, että "lukio on ihmisen parasta aikaa" niin itseasiassa kyse ei ole oppilaitoksesta, vaan niistä ihmisistä. Olen saanut kolmen vuoden aikana tutustua aivan upeisiin persooniin ja olen saanut ihania ystäviä, joihin tiedän pitäväni yhteyttä kenties lopun ikäni! (:

Lukio on myös toiminut henkisenä kasvattajana. Kaksi viimeistä vuottani asuin omillani, jossa tietysti vastaan tuli minulle pieni kasvun paikka. Pikkuhiljaa ovia paiskovasta "kukaan ei ymmärrä mua" -angstisesta teinistä kasvoi nuori, (ainakin jollain mittapuulla) tasapainoinen, itsevarma nainen. 

En edes osaa sanoiksi pukea kiitollisuuttani kaikkea kohtaan, kaikkea mitä nämä kolme vuotta ovat sisältäneet. Olen ottanut taas suuria askeleita kohti sitä minää joka minusta joskus tulee, joksi haluan tulla.

Olen kääntänyt uuden sivun elämässäni ja tuossa talvella poltinkin vanhan elämäntapani pienen paperilapun muodossa. Vielä en ole valmis, olenkohan koskaan valmis, mutta nyt ja aina olen - minä.

Kiitos <3

I'm not here looking for absolution

Kroppa mustelmilla, päähän sattuu, ääni meinaa mennä... hmm. ehkä pieni tauko tankotanssista tekee ihan hyvää. Lupasin pitää viikon ennen ylioppilasjuhlia taukoa tanssimisesta, jotta mustelmat olisivat edes osittain parantuneita. :D Mä olen rakastunut tanssiin, taas!

Tänään on taas tullut ajateltua tulevaisuutta ja kaikkia mahdollisuuksia mitä elämässään voi tehdä. Hmm.. ja välivuosi vain lisää mahdollisuuksia. huhhuh... Saa nähdä miten käy ja mistä löydän itseni vaikkapa puolen vuoden päästä! (;

Nyt sormet ristiin ettei flunssa vie voittoa! Kaikkia neuvoja ja konsteja otetaan vastaan! (;

That's why the lady is a tramp!

Kirjoitin muutama teksi sitten kuinka on sellainen olo, että tästä tulee muutoksen kevät ja kesä. Myös muutamat muut merkit ovat vinkanneet siihen suuntaan ja nyt alan ymmärtää kuinka oikeassa olinkaan.

Muutan kolmen viikon päästä takaisin Vesilahteen. Lähes kaksi vuotta yksin asumista ovat siis pian ohi. Seuraavat viikot siis täyttyvät vanhan huoneeni siivoamisella ja muuttolaatikoiden täyttämisellä. Suoraan sanottuna hieman hirvittää. Tässä ajassa kun on ehtinyt jo luoda itselleen omat rutiinit, jutut, asiat mitä voi tehdä kyselemättä ja itsekseen. Kaksi taloutta siis sulautetaan takaisin yhdeksi.

Muutosta tapahtuu myös koulu/opiskelumaailmassa. Lukio jää taakse ja nyt on varmistunut että ensivuoteni menee välivuotta vietellessä. Kuitenkin kaveriporukastammekin varmasti useammat lähtevät kauemmas opiskelemaan ja jokatapauksessa ei ole enää mitään jokapäiväistä jonka takia ihmisiä näkisi. Jännityksellä jään seuraamaan mihin suuntaan ihmisten elämät lähtevät lutviutumaan ja varsinkin mihin oma elämäni suuntaa tästä. 

Töitä ei ole tullut mistään, mutta kova haku on päällä silti. Tänä aamuna lähti taas pari hakemusta, eli jo se on kumma jos ei kohta tärppää mistään. Parastahan olisi, jos jo nyt löytäisi sellaisen työn missä voisi olla koko välivuoden. Jää nähtäväksi miten käy...





Nyt kuitenkin taidan jatkaa päivän teemaa eli laiskottelua. Sain kuitenkin itseäni sen verran ulos, että ostin itselleni kengät ylppäreihin. Hyvä minä! 

Päivä on kulunut Lady Gagan ja Florence and the Machinen kanssa, eli tässä teillekkin jotain:

Who are you and where are you from?

Fiilis on kummallinen ja hyvä!

Teatterikorkeakoulun pääsykokeet loppuivat minulta melko lyhyeen, mikä sinänsä jäi vähän ärsyttämään koska tuntui, että iltapäivän tehtävät olisivat olleet minulle enemmän eduksi. Silti olo on hyvä. Tutustuin uusiin upeisiin ihmisiin ja nyt ainakin tiedän että kyllä, tätä mä haluan. Ensi vuonna sitten uudestaan ja vielä tuplana, kun myös Tampereen Nätyyn on haut.

Samalla tuntuu ihanan huojentavalta ja helpottavalta tajuta, että vihdoin tiedän edes suurinpiirtein mitä aijon tulevan vuoden tehdä. Välivuosi Tampereella tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta näin 13 vuoden kouluputken jälkeen! (: Vielä kun saisi jostain töitä!!!

Nyt taidan ruveta syömään jäätelöä ja katsomaan jotain yyber imelän huonoa romanttista komediaa. Jos ei muuta, niin ainakin kroppa ilmoittaa mulle että mä tarvitsen nyt sohvaa ja olen sen ansainnut! :D 


P.S. Kuka osaa tehdä unisiepparin? Netin ohjeista ei saa mitään selvää!

Live Love Let

Tän kevään teema on muutos. Niin mä ainakin uskoisin. Jotain muuttuu, on vaan sellainen olo. Hyvällä tavalla tosin.  (:

Rakas ystäväni vei mut eilen avantoon! :D Se oli ihan mahtavaa! Kannattaa kokeilla, vaikka kylmä vesi ei kyllä kieltämättä hirveesti houkuttelekkaan maaliskuussa. 

Tänään ne sitten loppuivat. Yo-kirjotukset. Espanja meni miten meni, mutta se ei enää huoleta. Olo on hyvä! (:


Kävin pitkästä aikaa laulutunnilla ja sen kyllä äänestä huomasi. Noh, tästä tää taas lähtee! Huomenna on tankotanssitunti ja lupasin lähteä katsomaan ystäväni keikkaa. (;

Mutta tämän illan ajattelin olla vaan. Olla ja hengittää. Olen oppinut arvostamaan päänsäryttömiä hetkiä, kun viimeiset 2 viikkoa on päivittäin useita kertoja tuntunut että pää halkeää. 

Nauttikaa elämästänne ihmiset! (:

And the Oscar goes to...

Viime yö oli ihan mahtava, mahtavassa seurassa! <3 Oscareitten valvojaisista selvittiin hengissä ja VALVEILLA! :) Tasta hyvä jatkaa torstaina! ;)

Mun piti kauheesti käydä katsomassa näitä "Isoja" ehdokkaita kuten Argo ja Pi:n elämä ennen gaalaa, mutta eipä sitten tullut käytyä... Ehkä nyt sitten voisi.. :D

Tuntuu että on tulossa jännä kevät... Hassua ajatella, että lukulomasta on jäljellä enää 2 viikkoa ja kirjoituksetkin ovat kohta jo ohi! Teak ennakkotehtävien tekeminen rassaa mieltä tällähetkellä eniten, mutta onhan tässä vielä aikaa... kokonaista yksi viikko! :D

Totesin viimeviikolla että tulevaisuus on avoin ja valoisa... tämän talven aikana on herännyt myös uusiavanhoja mielenkiinnonkohteita taas henkiin... saa nähdä kuinka käy. On hienoa, miten talven aikana on saanut oppia asenteen "kaikesta selvitään". (: Mikään ei enää oikeastaan pelota. Ei mitä ilmeisemmin väkisin tuleva välivuosi eikä työpaikan puute... eikä oikeastaan mikään muukaan. :)

Elämästä nauttiminen on aikas hieno taito!

Taidan loppuviikoksi muuttaa kaverilleni ja lukea siellä historiaa, ruotsia ja espanjaa... Kyllä tästä selvitään! (:

The night held music so sweet, so long

Lukuloma alkoi mukavasti 38 asteen kuumeessa. Pari Yksi lensi yli käenpesän näytöstäkin jouduin vähän huonommassa kunnossa vetämään läpi, mutta eilinen näytös sujui jo melko kivutta. Nyt kai sitten pitäisi kiriä umpeen se menetetty aika, jonka makasin sängynpohjalla enkä voinut lukea yo-kokeisiin... jeejee....

Eilen kaksi ystävääni oli katsomassa näytöstä ja huomasin kuinka ikävä minulla oli ollut. En ole pitkään aikaan jännittänyt noin paljon lavalle menoa!

Mulla oli kauheasti sanottavaa kun aloitin kirjoittamaan..... ne hukkuivat johonkin.... ja.. ei sitten... kunnellaan sitten Loreena McKennittiä <3

Damn

Hmm.. Ruotsin yo-kuuntelu on huomenna ja elämä mietityttää muutenkin. Pistin eilen n.7 työhakemusta menemään ja Teakin kolme ennakkotehtävää kummittelevat mielessä lähestyvien ylioppilaskirjoitusten kanssa. Tänään takana n. kuusi tuntia teatteria ihanien ihmisten kanssa. Aivot lyövät pitkästä aikaa kunnon tilttiä, enkä oikein tiedä, mitä kirjoittaa vaikka tekisikin mieli jotain raapustaa... hmm.. 

p.s. Lana Del Rey on taas soinut muutaman päivän lähes tauotta ja varsinkin tämä biisi: <3

Girl with one eye

Vika koulupäivä... lukio loppui... lukuloma... pistin meneen pari työhakemusta... jokapaikkaan särki, joten otin lihasrelaxantin enkä mennyt flamenco tunnille... luin Teakin hakuohjeet ja ennakkotehtävien ohjeet huolella... huomenna vapaapäivä... pitäisi lukea äikkää... miten sitä edes luetaan... perjantaina äikän tekstitaidon yo-kirjotukset... mitähän sitä tekis... täällähän on kylmä... antakaa joku hali!

AHISTAA

:D

Iskä taitaa tuoda kohta pizzaa! (:

Tällaisilla mietteillä.... Florence and The Machine... help me out!!!!

<3

This fantasy, this fallacy, this tumbling stone...I cannot be returned.

Kirjoittamisesta on ollut aivan liian pitkä tauko ottaen huomioon tapahtumien määrän... Kuitenkin energiani menevät tällähetkellä niinpaljon muihin asioihin että taidan pitää tämänkin päivityksen melko lyhyenä ja pintapuolisena...

Näyttämötyön diplomin näytökset olivat ja menivät... ja ihan hyvinhän ne tuntuivat menevän! :)
Juuri saavuin Yksi lensi yli käenpesän kenraalista ja huomenna ensi-ilta! Hassua.... :)

Florence tuli ja sanoi:                 Oh, the river, oh, the river, it's running free, 

And I'll join in the joy it brings to me 

But I know it'll have to drown me, 

Before I can breathe easy, 

And I've seen it in the flights of birds, I've seen it in you, 

The entrails of the animals, the blood running through, 

But in order to get to the heart, I think sometimes you have to cut through, 

But you can 

Just keep following the heartlines on your hand 
Just keep following the heartlines on your hand 
Keep it up, I know you can 
Just keep following the heartlines on your hand 
Cause I am 

. . .

All I Need

Tässä kaiken kiireen, stressin ja uupumuksen keskellä olen taas pysähtynyt ajattelemaan mitä ihan oikeasti me teemme itsellemme ja toisillemme. Pääsen tällä hetkellä suraamaan monen stressaantuneen teatteri-ihmisen ja monen stressaantuneen abin elämää ja kaikkien huulilla on sama lause. "Mulla on niin kiire, eikä aikaa riitä mihinkään" Itsekkin tätä lausetta viljelen paljon, mutta olen pikkuhiljaa huomannut, ettei se hyödytä mitään. 

Olemme kaikki väsyneitä, ihan kohta loppuun palaneita ja stressaantuneita ja silti pitäisi vielä hetki jaksaa painaa. Mielestäni tällaisina hetkinä olisi erittäin tärkeää pitää huoli sekä omasta, että toisten psyykkisestä kunnosta. Kuitenkin olen huomannut, että ajan puutteesta, stressaantuneisuudesta ja muutenkin itsensä lujille pistämisestä on tullut jonkilainen kehuskelun aihe "minä olen tehokas, minä jaksan, minä poltan itseni loppuun." Onko siis oikeastaan ihailtavaa kun joku uurastaa niin, ettei hän enää tiedä itkeäkkö vai nauraakko väsymyksestä ja stressistä...

Oman elämänsä päivittelyssä unohtuu usein se, että jollakulla muullakin voi olla rankkaa, jollakulla muullakin voi olla kiire, jollakulla muullakin voi olla paha olo... Kaverin avautumis yritykset tyssäävät kuin seinään, kun vastaamme heille pikaisesti takaisin "no voivoi" ja jatkamme omaa valitustamme vapaa-ajan puutteesta ja tekemättömistä hommista. "Et sä osaa ees kuvitella kuin rankkaa mulla on!" 

...niin...

Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen, kommunikaatioon, puhumiseen ja kuuntelemiseen. Joskus kaverille riittäisi se, että saisi välillä vuodatettua jollekulle muulle murheitaan ja stressinaiheuttajiaan. Miksi me sitten emme kuuntele? Onko se ihan oikeasti niin vaikeaa luopua edes hetkeksi siitä "raskaiten raataneen" -tittelistä? 

Eikö maailma pyörikkään minun ympärilläni?

Itse olen kuolemanväsynyt, mutta uskon (JA TOIVON) että 2-3 viikon jälkeen helpottaa, hetkeksi. Tällä hetkellä en kuitenkaan stressilleni mitään voi. Voin ulkoilla, koittaa syödä hyvin, nukkua pitkiä yöunia yms. mutta olen luonteeltani perfektionisti teatterin suhteen, eikä niitä ylioppilaskirjoituksiakaan voi vähätellä paineitten luojana. Mitä kuitenkin voin tehdä silloin kun en omalle stressilleni voi mitään, on auttaa jotakuta muuta samassa tilanteessa olevaa jaksamaan. Vertaistuen antaminen on tällaisessa tilanteessa lähes ainoa asia, mitä voit toisen ja itsesi hyväksi tehdä. 

Koitetaan nyt siis selvitä kaikki hengissä elämästä... (?)

¡ Besos y abrazos !

Liipalaapaa!

Kuuntelin tätä kirjoittaessani. <3 Kuunnelkaa tekin lukiessanne. (: http://www.youtube.com/watch?v=If8k59xJIOk (En jostain syystä löytänyt videota tähän niin siksi vain linkki)

Mitä miettii joululomalta huomenna palaava, lukiota enää muutaman viikon käyvä, taiteella elämänsä täyttävä ihminen. Paljon ja samalla ei sitten yhtään mitään.

Huomenna tämä ihana lomailu saa siis taas loppua. Kaksi viikkoa lomasta meni kuin hujauksessa ja oikeastaan ainoat hyödylliset asiat mitä tuli tehtyä olivat historian luku (ruhtinaalliset 3 päivää) ja näytelmäharjoituksissa käyminen. Kellon ympäri nukkuminen ja syöminen, sekä leffojen katselu ja musan kuuntelu täyttävät kyllä ihan oikeasti ihan mallikkaasti 24h päivästä! ;D 

Tulevaisuus... se on ollut nyt monen abin huulilla... mikä musta tulee isona. Itselleni Näyttelijän ammatti ja teatterikoulut ovat olleet päämääränä jo monta vuotta, mutta toisten hätääntyneisyys oman tulevaisuutensa suunnan hukassa olemisesta sekoittaa joskus myös omaa päätäni. Onko normaalia, että olen tiennyt jo ala-asteella mitä haluan "aikuisena" tehdä? Toisaalta, niinkuin olemme Yksi lensi yli käenpesän- näytelmän parissa nyt muutaman kuukauden pohtineet, niin kuka ihan oikeasti määrittelee mikä on normaalia... Totesin eräälle ystävälleni, että eiköhän kaikilla ihmisillä edes jokin osa-alue elämästä ole tulevaisuuden kannalta sumun peitossa. Itselläni ainakin vaikka ammatti olisikin (ainakin haave/unelma/toive tasolla) selvillä, moni muu asia tulevaisuudesta on täysin harmaan sumun peitossa... 

Kuitenkin nyt ihan lähitulevaisuutta ajatellen, stressiä aiheuttaa myös ylioppilas kirjoitukset. Ei ihan hirveän montaa kalentein aukeamaa tarvitse kääntää, kun jo äidinkielen tekstitaidon yo koe (8.2) tulee vastaan. Lukurytmi on sopivasti hukassa ja täytenä kysymysmerkkinä päässäni on ajatus neljän aineen pänttäämisestä samaan aikaan...

Keventävänä osana tämänhetkistä elämääni on ollut teatteri... vai onkohan niin... Yksi lensi yli käenpesän- näytelmä edistyy ihan mallikkaasti ja onneksi ensi-iltaan (31.1) on vielä jonkin verran aikaa. Omat roolivaatteeni ovat vielä hieman hukassa, mutta luulen että ensiviikolla käynti Europehousessa valaisee vaateprobleemaani. 

http://www.nuorisoseura.fi/talvi-2013.html

Hieman isompaa huolta minulle aiheuttaa näyttämötyön diplomini. Olen ryhmästäni ainoa joka tekee diplomia, näyttelen pääosan, käsikirjoitus on osittain tekemäni.... vastuu on pääosin minulla. Onneksi työskentelen huipputaitavien ihmisten kanssa, jotka valavat minuun osaavuudellaan uskoa, kun itselläni sellaiset pienet EI TÄSTÄ TUU MITÄÄN -älähdykset alkavat ottaa vallan. Kiitos siis heille jo nyt siitä! Diplomini arvosteltava näytös on 22.1 ja seuraava näytös luultavasti 26.1.

Stressistä, unettomista öistä, kropan pettämisistä, loman loppumisesta ja mauttomasta makaroonimössöstä huolimatta aion repiä itsestäni viimeisenkin energiahiukkasen, jotta hommat saadaan hoidettua kunnialla loppuun asti. Onnea vain valitsemallani tiellä! Laskinpa muuten tuossa että 21 viikkoa lakkiaisiin ja samalla myös kesäloman alkuun! HUI! :D

Energiarikasta kevättä kaikille! Koittakaahan jaksaa!

ZikZak

2013

Joulut juhlittu ja lomatkin alkaa olla pikkuhiljaa lomailtu. Palasin tänä aamuna yhdeksältä Tampereelle ja tuntui että kaikki muut vielä nukkuivat. Aamu seitsemän herätys ei tuntunutkaan niin pahalta kuin oletin, vaikkakin nyt hieman alkavat luomet painaa ja muistuttaa huonosti nukutusta yöstä. 

Joululoma oli erittäin kaivattu ja tarpeellinen huilaus paussi sekä henkisesti että fyysisesti. Energiapulasta kärsineenä oli ihan mukava todeta ensimmäisenä loma-aamuna Vesilahdessa " the sweetness of waking up late" (; Unirytmi on nyt mukavasti käännetty päälaelleen, eli tulevan yön uuden vuoden juhlinnasta ei pitäisi tulla ongelmaa. (;

Vietin suurimman osan lomastani maalla perheeni kanssa. Kuinka ihanaa taas olikaan tulla jokapäivä valmiiseen ruokapöytään, katsella päivät pitkät televisiota ja VAIN OLLA! Näytelmäharkoistakin (diplomia lukuunottamatta) on ollut joulutaukoa, joten olen melkolailla pystynyt keskittymään olennaiseen ; lomailuun. <3

Okei, hieman täytyy itselle nostaa hattua, sillä olen nyt kolmena päivänä lukenut historiaa! Kirjoituksiinkaan nyt kuitenkaan kun ei ole ihan tuhottoman pitkää aikaa.

Tänään kuitenkin ajattelin olla lukematta! Lähden kohta ystävälleni viettämään  päivää/iltaa/yötä/uutta vuotta/ mitä vaan! Nyt toivotankin kaikille hyvää uuta vuotta! Lupauksia en muista koskaan tehneeni uutena vuotena... tai sitten olen.... mutta en muista olenko pitänyt lupaukseni... kun en muista! :D Taidanpa siis jatkaa vaan perinnettä tänäkin vuonna! 



ZikZak

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa. Puutteita koodissa, korvaan arvaamattomuudella!

Taas on menty ja lujaa! 

Tiistaina ja keskiviikkona tuurasin flamenco opettajaani ja 5 tanssitunnin pitäminen ei ollutkaan mikään ihan helppo juttu, varsinkin kun itselläni ei ryhmien koreografiasta ollut juurikaan mitään hajua!

Hyvin kuitenkin selvittiin ja ihan tajuttoman hyvä mieli jäi! ((:

Tajusin taas tänään kuinka vähälle kaikki sosiaaliset kontaktini ovat huvenneet. Ystäväni kanssa vietimme mukavan päivän ja huomasimme että viime kerrasta oli kulunut melko kauan, liian kauan. Valitettavasti hän ei ole ainoa ihminen jonka näkeminen on jäänyt vähälle. Pahoittelut siis kaikille ihanille ystävilleni kiireisestä aikataulustani!!! <3

Aika kuluu nykyään nopeasti ja kalenteri näyttää siltä että ensivuonna tarvitaan isompi kalenteri taikka vähemmän tekemistä... hmm.. Lempäälän ja Tampereen välillä näytelmäreeneissä ravaamisesta on tullut jo melko rutiini, ihan mukava sellainen tosin.

Kaikkea tätä kiirettä helpottaa se ajatus että huomenna mulla on vapaapäivä ja viikon päästä alkaa joululoma!!! (:

ZikZak

Naapurini ei tullut mun kanssa samaan hissiin kun mulla oli arpinaamamummon meikki...

Pitäisi kaiketi ilmoitella taas että elossa ollaan!

Se, joka sanoi mulle että "sulla on niin löysää lukiossa, kun sulla on vaan noita taideaineita" niin suksikoon kuuseen!!! Tällä viikolla minut kiireisenä pitää tänään ja keskiviikkona esitettävä itn-5 näytelmä "Kellä kulta sillä onni". Perjantaina on tanssin näytönpaikka, jonne olemme ystäväni kanssa tehneet koreografian. Meidän "rautaisten ammattilaisten" ( ;D ) lisäksi mukana tanssii kaksi koulumme kakkospoikaa, jotka eivät ole wanhojen lisäksi juuri tanssineet. Lauantaina onkin sitten suurin koitos, kun pitkään ja hartaasti harjoiteltu 90-luvun konsertti valloittaa Tykin! Kaikki siis kuuntelemaan mahtavaa 90-luvun musaa 10.11.2012 Jos joku haluaa lipun, niin muhun vaan yhteyttä niin koitan hommata! (;

Olen tämän ja kaksi viimeistä viikkoa mennyt niin kovilla kierroksilla, etten enää ole varma onko energiatasoni +100 vaiko -100! Ensiviikolla saatan romahtaa pieniksi palasiksi lattialle kun kaikki kiire lähtee HETKEKSI pois! (Tulkaa joku sitten lakaisemaan mut pois jaloista ja liimatkaa pikaliimalla takasin kokoon (; )

Tämän kaiken kiireen keskellä olen kuitenkin myös ehtinyt miettimään mm. sitä, ettei koskaan ole liian vanha satuihin ja taruihin. Tässä siis teille yksi: 

Itseäni tämä jotenkin... liikutti...

Ja muistakaa 10+11+12=90!!!

ZikZak

Ei työt tekemällä lopu!

Ulkona sataa, kynttilät palaa. Kaikki tänpäivän "must" hommat on tehty. Nyt on kai sitten se hyvä hetki kertoa vähän tarkemmin viimeaikaisista käänteistäni. 

Nyt kun kirjoitukset ovat ohi on elämäni pyörinyt suurimmaksi osaksi taiteen parissa. Mistähän sitä edes aloittaisi...

Flamenco tunneilla teemme voimakasta, vahvaa ja maskuliinista farrucaa. Farruca on aikaisemmin ollut miesten tanssi, mutta nykyisin sitä tanssivat myös naiset. Tosin, useimmiten housut jalassa.

Tässä itseasiassa on melkein juuri sellainen tanssi, minkä haluaisin itse toteuttaa jossainvaiheessa. Ja täytyy sanoa, että jäi kyllä suu hetkeksi auki tanssin katsottuani... OLÉ!:

Koulussa sitten taas teemme itt-6 kurssilla, eli koreografikurssilla, omaa lattari koreografiaa ystäväni kanssa. Lisä haastetta antaa se, että kanssamme tanssii kaksi poikaa koulustamme, jotka eivät ole vanhojentanssien lisäksi juurikaan tanssineet. Tällähetkellä kuitenkin näyttää hyvältä ja valmista tulee aivan varmasti!

Musiikin parissa ollaan ehditty edetä myöskin. Saimme ystäväni kanssa äänitettyä jo osan biisistämme ja loppuosan äänityksiä odottelenkin jo innolla. Toisella musiikin kurssilla teemme 90-luvun konsertin, jonne harjoittelemme muutamaa biisiä, kunnon ysäri meiningillä tietenkin. :D

Teatteripuolella käy myöskin kuhina. Koulussa näyttämötyönkurrsilla ollaan hyvässä vauhdissa, eikä esitykseenkään enää ole ihan kauhean pitkä aika. 

Diplomityöstäni oli tänään ns. ensimmäiset lukuharjoitukset ja päästiin vähän kuulemaan, miltä kesän aikana tuottamani teksti kuullosti näyttelijöiden suussa. Ja hyvältähän se kuullosti. Nyt on hyvä fiilis ja saatiin jopa seuraavatkin harjoitukset sovittua. Tästä se lähtee.

Lempäälän nuorisoseura esittää talvinäytelmänään "Yksi lensi yli käenpesän". Ohjaajana toimii Pia Koponen, enkä tietystikkään voinut jättää tätä tilaisuutta väliin. Harjoituksia on ehtinyt olla muutama ja olen aivan intona! Ohjaajalla on hienoja ajatuksia näytelmän toteuttamisesta ja en malta odottaa, että saamme harjoitukset kunnolla käyntiin.

Tammikuussa sitten saatte nähdä mitä olen tämän syksyn, tulevan talven ja alku kevään aikana puuhaillut. Näillänäkymin näyttämötyön diplomini esitykset ovat tammikuun puolessa välissä (teatteriviikonloppuna). "Yksi lensi yli käenpesän" ensi-iltaa taas on suunniteltu tammikuun loppuun.


Viimeiseksi aivan mahtava löytö youtubesta. ThePianoGuys, olkaahyvä!!!

I'm criticized but all your bullets ricochet
You shoot me down, but I get up.

Kivaa viikonloppua!!!

ZikZak

Kaikkea ja vähän enemmänkin part 2

Jaahas jaahas... mistähän sitä sitten aloittaisi...

Tosiaan eilen sitten minustakin tuli täysi-ikäinen! Hui!! :D Vietin aivan mahtavan päivän ihmisten kanssa, jotka ovat katselleet ja jaksaneet minua 18 vuotta lähes tauotta. Perheeni vei minut syömään, jonka jälkeen kävimme katsomassa Liz-musikaalin. Kiitos ihanalle perheelleni mahtavasta päivästä, olette rakkaita! :) <3

Liz oli kokonaisuutena todella hyvä ja muutamassa kohtaa jopa pari kyyneltäkin vierähti. Kyllä suosittelen!!! :))

Viime maanantaina minulla oli englannin yo-kuuntelu josta sain alustavasti pisteitä 78/90 johon olen todella tyytyväinen. Saa nähdä miten käy, kun Helsingin päässä kuuntelu tarkastetaan uudestaan. 

Huomenna sitten onkin isomman koetuksen aika, kun vuoroon tulee englannin kirjallinen osuus. Saan 2h lisäaikaa, joten kiire ei pitäisi tulla... Kai sitä kello 9-17 välisenä aikana jotain saa aikaan. Kävin tänään ostamassa eväät ja totesin, että jos ei muuta niin ainakin syön hyvin! :D Taidankin käyttää ylimääräisen 2h vain syömiseen, koska voin! :D

Loppuillan taidan vain rentouta. Ehkä vielä voisi kerrata muutaman asian kirjan takaa, mutta ajoissa nukkumaan olisi päivän tavoite! :)

Viimepäivinä on soinut Lady Gaga <3<3<3

Don't want no paper gangsta
Won't sign away my life to someone
Who's got the flavor but don't have no follow through
Don't want no paper gangsta
Won't sign no monkey papers
I don't do funny business, not interested in fakers

ZikZak