When I walk down the street I hear them say
"there she goes, that crazy girl
she thinks she's something in this world"
So I just close my ears and dream
'cause life is never really what it seems!
Huhhuh.. Koulut loppuu, työt loppuu, kesäloma alkaa... Ei minulla vaan... :D Ylpeänä viime maanantaina katselin omien tanssioppilaitteni kevätnäytöstä ja ensi maanantaina pyöräilenkin jo seuraavalle "työmaalleni", seuraavien lasten pariin. Eipähän käy aika tylsäksi. Hulluinta on seurata oman siskon yläasteelta pääsyä. Neljä vuotta sitten vannoin, etten enää ikinä astuisi vanhaan kouluuni. Neljä vuotta siinä sitten menikin... Lupauduin nimittäin huomenna istumaan yläasteen kevätjuhlakatsomossa, ja vieläpä mielelläni. :) Aika tuntuu kuluvan hurjaa vauhtia ja välillä miettii kuinka sitä itse aina pysyykin kyydissä. . .
Nyt luovutan suunvuoron ammattitaisoiselle Stingille! Tämä soi tällähetkellä kirjoittamiseni taustalla.
Viime kirjoitukserrasta on hävettävän pitkä aika ja nyt siis olisi tarkoitus kerrata viimeisten muutamien kuukausien tapahtumat. (hyvä minä) Lasten tanssinäytös, pääsykokeet, pari työvuoroa... Siinä se! :D Nyt lukuvuoden lapsille ja nuorille tanssia opettaneena voin taas sanoa viisastuneeni hieman. Hommaa on ollut paljon ja kotihommiksi aina jää koreografioitten teko yms. Oma auto helpottaisi Tampere-Lempäälä välin raavaamista. ( , mutta muutoin taloudellisesti ei olisi mitenkään järkeä pitää autoa.) Hienoa oli kerran tajuta, että olen tällähetkellä pitkäaikaisessa unelma-ammatissani! Vaikka LASTEN tanssiopena olo ei aina ole ihan ruusuilla tanssimista, niin onhan se nyt hienoa vastata ihmisille kysyttäessä että olen "ammatiltani" tanssinopettaja! :D Pääsykeet 2/5 suoritettu! Teakki ja Näty eivät minulle oviaan vieläkään avanneet, mutta nyt ovat edessä vielä kolmen opiston pääsykokeet. Hienoa olisi päästä ensivuodeksi jo opiskelemeen teatteria, vaikka sitten ihan maksullisesti. Nyt siis sormet ristiin ja kohti erittäin pian koittavia pääsykokeita. Kesä kolkuttelee jo eteisessä saakka ja aamuisin on hienoa nautti aamupalasta parvekkeella, kun mittari näyttää auringossa +30c ja kello on puoli 10. TYKKÄÄN!
Kesäkuun vietän jälleenkerran lasten kesäleirien leiriohjaajana. Huippu kesä siis tulossa ihan mahtavassa työporukassa. Viimeistään heinäkuun alussa toivottavasti tiedän jo missäpäin maailmaa elämäni kesän jälkeen jatkuu. Vuokrasopimukseni loppuu 1.9 ja joudun jättämään hyvästit ihanalle ala-Pispalan asunnolle ja rakkaalle kämppikselleni. Opettavainen vuosi on neljää kuukautta lukuunottamatta lusittu ja aika on siis taas jatkaa matkaa eteenpäin... Muutos on ainut pysyvä olotila... Tällähetkellä ihan lähitulevaisuuskin on kysymysmerkkien peittämä ja se vain täytyy kestää. Päivä kerrallaan, viikko kerralaan, kuukausi kerrallaan... (:
Olen tainnut kuulla jo muutamana aamuna herätessäni linnun laulua ulkoa. Kevät on siis tulossa... (helmikuussa?!)
Kummallista kun pitää yhden "vapaaviikon" niin tuntuu yhtäkkiä että hommia on kasaantunut. Hommia, jotka saa hoidettua vasta kun deadlinet lähestyvät uhkaavasti. 3.3 alkaisi Teakin ja Nätyn haut ja mielelläni lähettäisin paperit matkaan mahdollisimman aikaisin. Töitäkin kai pitäisi jostain kesäksi löytää.. hmm..
Tarkastaja tulee näytelmämme sai ensi-iltansa 7.2 ja mallikkaasti ovat neljä ensimmäistä näytöstä takanapäin. Nyt vietämme talvilomaa teatterilla ja seuraava näytöksemme onkin vasta 28.2. Tässä onkin sitten sopivasti aikaa keskittyä hetkeksi lukemaan mahdollisen ensi kesän prokkiksen käsikirjoitusta. :D Myös lasten ja nuorten tanssikerhoille (joita vedän) pitäisi alkaa suunnitella kevätnäytöstä. Noh, kun tähän lisää vielä tulevan flamenconäytökseni ja muut treenit voi vain huokaista, että eipähän tule tylsää!
Jenni Vartiaisesta en juurikaan pidä, mutta ehkä se on tuo kansanlaulumaisuus ja Lapinvibat jotka saavat minut pitämään tästä kappaleesta!
Vuosi 2013 on palauttanut uskoni epäonnenlukuun 13. Kuluneen vuoden teema, kaikkien vastoinkäymisten myötä, olisi voinut olla "Turpaan tulee, niin että tukka lähtee". Siksi tahdonkin vuoden viimeisen blogipäivitykseni käsittelevän kaikkia niitä ihania, mukavia, hienoja ja hyviä asioita, joita vuosi 2013 on tuonut!
Tässä siis "muutamia" päivämääriä, jotka tekivät, kaikesta huolimatta, vuodesta 2013 elämisen arvoisen!
7.2.2013 Abivapaat. (Armottomat ylppäreihin lukeminen sekä bilettäminen alkavat)
13.2.2013 Potkiaiset
14.2.3013 Penkkarit
24.3.2013 Kävin ensimmäistä kertaa avannossa.
26.3.2013 Rakastuin uuteen harrastukseeni. Tankotanssiin. <3
7.5.2013 Teatterikorkeakoulun pääsykokeet
31.5.2013 Muutto takaisin Vesilahteen
1.6.2013 Lakkiaiset, meikäläisestä tuli ylioppilas!
3.-28.6.2013 Paras kesätyöporukka lasten leireillä!
8.8.2013 Ensimmäisen shamanikurssini ja uudenlaisen elämäntyylin "aloitus".
16.-19.8.2013 Espanjan reissu kahden ystäväni kanssa.
1.9.2013 Virallinen muutto Ala-Pispalaan!
2.9.2013 Aloitin tanssinopettajana Lempäälässä
4.9.2013 Jatkoin flamencoa puolen vuoden tauon jälkeen <3
14.9.2013 Tuparit!
26.9.2013 Tarkastaja tulee-näytelmän ensimmäinen kokoontuminen.
9.11.2013 Kaksi rakasta ystävääni lähti 2 kk Austraaliaan ja vietimme heidän läksiäisiään.
24.12.2013 Pikkusiskoni pääsi jouluksi Tayssista kotiin! <3
31.12.2013 Istun kahvimukin kanssa koneen ääressä ja kirjoitan. Muistelen kulunutta vuotta ja totean, että onneksi näitä hyviäkin päivämääriä mahtui vuoteen monta. Illalla suuntaan ystäväni mökille ja siitä mihin sitten ikinä jalat vievätkään, mieli haluaakaan.... ja tietty kuskin autonpyörät kääntyy. :D
Hyvää uuttavuotta siis kaikille ja tehdään vuodesta 2014 rutkasti parempi kuin edeltäjänsä! <3
Juon kahvini miten sattuu, mustana, maidolla, kylmänä, kuumana Pidän miehistä joilla on järkeä ja niistä joita katsotaan kadulla Pitkästä aikaa vedän hiukseni sekaiselle nutturalle, työnnän kuulokkeet korviini ja alan kirjoittamaan. Paljon on taas ehtinyt tapahtua, eikä kaiken keskellä ole vain jaksanut kirjoittaa ja inspiraatiotakaan ei ole ollut ihan kylliksi. Sinä puhut paljon näin varhaiseksi aamuksi Osaan kuunnella tarkasti mutta muistini on kelvoton Kesän työrupeama päättyy huomenna ja astun työttömän ankeaan arkeen. No, jää nähtäväksi kuinka ankeaan, olen aika hyvä keksimään itselleni tekemistä. Tottakai työasiat hieman huolettavat, mutta kaikki aikanaan. Olen jo buukannut elokuuni sen verran täyteen, ettei oikeastaa yhden kuukauden mittainen huilaushetki töistä haittaisi ollenkaan. Myös 12km työmatka pyörällä on vaatinut oman veronsa. Kun pyöräilee lähes jokapäivä 24km ja siihen päälle vielä pelaa mitä milloinkin 4h, ei oikein energiaa tunnu riittävän muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen kotiin päästyään. Osaan laulaa kuin enkeli ja samalla en ollenkaan Itken elokuvissa mutta kotona en uskalla
Vasemmalla puolellani on elokuun Elle, oikealla tyhjä paketti Codetabseja, tietokoneen takana kirjat "Mitä Wicca on?" ja "Avalonin usvat". Vaatteitani lojuu tuolien selkänojilla ja sängyn päädyssä. Ylppärimekkoni roikkuu edelleen vaatekkaappini ulkopuolella pukupussissaan. Koko huoneeni huokuu jonkinlaista sekasotkua. Niin kuin en olisi oikein asettunut paikoilleni tässä kahden kuukauden aikana. Ehkä en olekkaan... Voin siis todeta, että ehkä olen alitajuisesti kokoajan luottanut siihen, että muutoksia tapahtuu taas pian. Voinkin siis ilokseni ilmoittaa muuttavani hyvän ystäväni kanssa Epilään toivottavasti ensikuun puolella. Jos painaisit selkäni seinää vasten voisin huokaista tai kääntää nauraen kasvosi kauemmaksi
Kesän ajan olen toivonut tietynlaista muutosta asioihin. Nyt olen alkanut tehdä asioiden eteen jotain ja alan tuntea, että olen taas onnellinen ihminen muutaman kuukauden päästä. Itse olen todennut, että minulle muutos on hyvästä. Paikallaan oleminen ei vain ole minun juttuni. Saatan soittaa huomenna, kysyä haluaisitko nähdä Tahdotko suudella kaulaani porttikäytävässä
Tai sitten keitän muina naisina kahvia ja unohdan Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, juon sen miten sattuu
Voisi olla taas aika purkaa asioita virtuaaliselle paperille. Lammasniemen lastenleirit loppuvat ja mulla alkoi kahden viikon mittäinen kesäloma. En olisi kyllä parempaa työporukkaa voinut toivoa! Kiitos teille kaikille vielä siitä! <3 Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa ohjaankin lasten urheilukouluja ympäri vesilahtea. Mukavan kuuloista hommaa sekin! (: Kesän jälkeinen elämä alkaa jo huolella pyöriä päässä. (Muutoinkin kuin niin, että olen ostanut alennusmyynneistä neuleita "kun ne on niin kalliita talvella" :D ) Uhkaavasti vain alkaa näyttää siltä että musta tulee taas syksyllä Tamperelainen, josta olen todella iloinen. Nyt vaan toivomaan että kaikki asiat menevät niinkuin on suunniteltu. Työasiat ovat toinen "huolenaihe". Hakemuksia on nyt lennellyt useampaankin paikkaan ja lisää ideoita otetaan vastaan. KUN VAAN NYT JOKU PALKKAIS MUT NIIN HYVÄ OLIS! No, onhan tässä nyt vielä aikaa eli ei muuta kuin lisää hakemuksia rustailemaan.
Olen ollut (taas vaihteeksi) kipeänä kohta viikonpäivät. Aikaa siis on kulunut paljon sohvalla maaten. Toissapäivänä tosin raahauduin Ideaparkkiin alennusmyynneille ja eilen selvisin ihan Tampereelle asti. Vietin ihanan päivän ystävieni seurassa syöden ja kahvitellen ja kun pääsin kotiin oli tarjolla espanjalais-ranskalainen illallinen kynttilän valossa, melkein valmiilla kuistilla. Tosin järkyttävä korvasärky meinasi vähän pilata tunnelman, mutta kai tästäkin taas selvitään... Ei muuta kuin lisää tulehduskipulääketta nassuun!
Ääks! Aikaa on taas kulunut viime tekstistä aivan liian kauan!
Juhannus oli ja juhannus meni. Vietin koko jussin, tai Lithan, tai minkä vaan, Vesilahdessa ihan rauhallisesti perheeni kanssa. Sunnuntai-maanantai välisen yön vietin ystäväni mökillä ja maanantai aamuna polkaisinkin taa (3h yöunilla) töihin. Olen viime ja tämän viikon pyöräillyt töihin, kun on tankoilusta joutunut pitämään pientä taukoa. Matkaa tulee yhteen suuntaan 12km, joten ei mikään ihan huono reeni. (: Tankotanssimassa toki yritän käydä niin usein kun mahdollista, mutta kun töitä on vaihtelevasti ilta seitsemään, ei oikein jaksa enää raahautua Tampereelle.
Viimeinen viikko on lastenleirejä käsillä ja täytyy sanoa, että hauskempaa työpaikkaa saa hakea. Vai kuinka moni jää viideksi tunniksi ylitöihin (palkattomana) työpaikalleen ja pääsee kotiin vatsa kymmenen aikaan? (; Muut työntekijät ovat huippu kivoja, josta on TOSI PALJON hyötyä, kun lasten kanssa ei oikein meinaa löytyä yhteistä säveltä. (näin nätisti sanottuna) Heinäkuun ensimmäisen viikon olen sitten lomalla jonka jälkeen heinäkuun toisen viikon torstaina menen loppuviikoksi Valkeakoskelle koiravahdiksi. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa kuljen sitten ympäri vesilahtea vetämässä lapsille urheilukouluja. Ei hullumpi homma sekään, vaikka Ilosaari jääkin nyt sitten välistä. (Sigur Ros... nyyh!) Töihin pyöräillessä kuuntelen NRJ:tä (hyvää ns. reenimusaa) ja monenlaista biisiä sieltä radiosta aina kuuluukin. Päässä on nyt valitettavan usein soinut Stigin Viheltelen... ei hyvä! Tämä biisi kuitenkin on jostain syystä jäänyt mieleen, vaikka en Anna Puusta tykkääkkään. (enkä kyllä Loiristakaan!)
Ehkä biisin sanoissa on jotain... hmm hmm Toisen biisin on siskoni mulle ensimmäisen kerran esitellyt ja nyt kun kuulen biisin vähintään kerran päivässä niin täytyy sanoa, että hyvä Train! (;
Beauty in the water Angel on the beach Ocean’s daughter
Eilen terassilla ja myöhemmin illalla Minibaarissa (Josta muuten oikeasti saa Tampereen parhaita drinkkejä!) tuli moneen kertaan puheeksi kavereiden kanssa muutokset joita olemme kokeneet lukion, mutta varsinkin nyt aivan muutamien kuukausien aikana. Kuinka ihmiset ovat alkaneet tajuamaan, että nyt olisi hyvä aika astua taas lähemmäksi sitä minää, joka kukin haluaa olla. Oli upea kuunnella, kuinka eri vaikeuksia voittaneet ystäväni olivat onnellisia, iloisia, tyytyväisiä siihen mitä kohti he ovat menossa. Kaikilla on aikaa hengittää ja olla ja elää. Itselläni muutokset lähtivät käyntiin jo muutama kuukausi sitten ja edelleen olen onnellinen suunnasta jonne olen, ehkä joskus hitaasti, mutta ehdottoman varmasti menossa! Olen viettänyt ihanaa viikonloppua asuen ystäväni kämpillä. Kiitos hänelle siitä! <3 On ollut ihanaa nähdä ystäviä ja myös viettää aikaa ihan itsekseen itsensä kanssa. Yksin oleminen (omasta tahdostaan) on uskomattoman rentouttavaa. Sunnuntaina pääsen vihdoin ja viimein tankotunnille! Ensi viikolla työt lasten leireillä jatkuvat normaalisti ja on aika palata maalaiselämän arkeen. Ei sekään huono... (: Nyt en tiedäkkään mitä musiikkia tähän linkkaisin. :D Linkatkaa te siis vuorostanne minulle kommentoimalla ! (:
Ja juuri silloin kun olisi kauhea hinku kirjoittaa, ei ole inspiraatiota kirjoittaa. :D Lakkiaiset olivat ja menivät ja juhlat olivat mukavat! (: Ei pönötystä ja juuri sopivan vähän vieraita, niinkuin toivoinkin. Ilta huipentui bailaamiseen PITKÄTÄ AIKAA! Hetkeksi ehdin hengähtää kun taas maanantaina puhalsivat uudet tullet. Tarkoitukseni oli viettää kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa lasten leiriohjaajana, mutta ilokseni työnantajani tarjosi minulle tänään sopimusta koko kesäkuuksi. (; Tankotunnille en ole päässyt liian pitkään aikaan joten sunnuntaina pääsen "pitkästä aikaa" takaisin rakkaan ja kivuliaan harrastuksen pariin. Joka paikkaan kolottaa ja selkää vihloo. Tänä aamuna näytin (ja tuntui) enemmän zombielta kuin ihmiseltä, mutta eikös se mene niin että jos kuumetta ei mittää, sitä ei ole! (; Kahvia ja särkylääkettä siis naamaan ja töihin. Sormet ristiin että tämä, mikä lieneekään pöpö, menee nopeasti ohi! Taidan lopettaa ikkuna auki nukkumisen. ;P Viikonlopuksi taidan suunnata Tampereelle, mikä on ihan mukavaa vaihtelua Vesilahdelle. (jossa tänään on koettu zombie-heräämiseni lisäksi toinenkin maailmanlopun merkki; ulkona salamoi, ukkosti ja satoi sormenpään kokoisia rakeita. Kyllä, pelkään ukkosta ja sulkeuduin huoneeseeni, suljin verjot ja menin muutamaksi tunniksi nukkumaan! :D ) And now some music! (; Pentatonix <3
Kirjoitin muutama teksi sitten kuinka on sellainen olo, että tästä tulee muutoksen kevät ja kesä. Myös muutamat muut merkit ovat vinkanneet siihen suuntaan ja nyt alan ymmärtää kuinka oikeassa olinkaan. Muutan kolmen viikon päästä takaisin Vesilahteen. Lähes kaksi vuotta yksin asumista ovat siis pian ohi. Seuraavat viikot siis täyttyvät vanhan huoneeni siivoamisella ja muuttolaatikoiden täyttämisellä. Suoraan sanottuna hieman hirvittää. Tässä ajassa kun on ehtinyt jo luoda itselleen omat rutiinit, jutut, asiat mitä voi tehdä kyselemättä ja itsekseen. Kaksi taloutta siis sulautetaan takaisin yhdeksi. Muutosta tapahtuu myös koulu/opiskelumaailmassa. Lukio jää taakse ja nyt on varmistunut että ensivuoteni menee välivuotta vietellessä. Kuitenkin kaveriporukastammekin varmasti useammat lähtevät kauemmas opiskelemaan ja jokatapauksessa ei ole enää mitään jokapäiväistä jonka takia ihmisiä näkisi. Jännityksellä jään seuraamaan mihin suuntaan ihmisten elämät lähtevät lutviutumaan ja varsinkin mihin oma elämäni suuntaa tästä. Töitä ei ole tullut mistään, mutta kova haku on päällä silti. Tänä aamuna lähti taas pari hakemusta, eli jo se on kumma jos ei kohta tärppää mistään. Parastahan olisi, jos jo nyt löytäisi sellaisen työn missä voisi olla koko välivuoden. Jää nähtäväksi miten käy... Nyt kuitenkin taidan jatkaa päivän teemaa eli laiskottelua. Sain kuitenkin itseäni sen verran ulos, että ostin itselleni kengät ylppäreihin. Hyvä minä!
Päivä on kulunut Lady Gagan ja Florence and the Machinen kanssa, eli tässä teillekkin jotain:
And we come for youwe'll be dressed up all in bluewith the ocean in my armskiss your eyes and kiss your palms
Kesä alkaa loppua, siitä ei kai päästä mihinkään. Tuli tässä yksi päivä pohdittua, kuinka nopeasti tämä loma on mennyt. Mitään järkevää ei oikeen ole saanut aikaiseksi. Usein tehokkuus kertoo kesän antoisuudesta. Mitä on saatu remontoitua, missä on oltu töissä, mitä on harrastettu... näitä riittää. Tuntuu kuitenkin, että tänäkesänä en ole oikein tehnyt mitään. Usein kesän "toimettomuuden" on voinut selittää kesäteatterilla ja sillä, kuinka paljon aikaa harjoitukset ja näytökset ovat vieneet. Tänä kesänä en kuitenkaan ole näytellyt missään teatterissa, mikä on muuten ollut todella hassua.
Kun minulta on kysytty, miten kesä on sujunut, olen vastannut aina kaksi samaa asiaa. Olin kaksi ensimmäistä viikkoa lasten leireillä leirinvetäjänä, mikä varmisti mielipidettäni siitä, etten halua hankkia lapsia, ja muuten loma on sujunut näyttämötyön diplominäytelmää suunnitellen ja kirjottaen. Todellisuudessa kuitenkin kaksi lomaviikkoa koko loman mittapuussa ovat erittäin pieni määrä ja vaikka tekstiä olen päässäni kehitellyt ja paperille suoltanut, en ole sulkeutunut neljän seinän sisään ja eristäytynyt ulkomaailmasta koska "on pakko kirjoittaa käsistä".
Tämä kesä on ollut rentoutumisen kesä. Ensimmäinen kunnon kesäni Tampereella, tarkoittaa siis sitä, että olen viettänyt kaupungissa enemmän aikaa kuin maalla. Ehkä juuri tällaisen kesän tarvitsinkin ennen abivuoden suuria koitoksia, kuten kirjoitukset ja näyttämötyön diplomi.
Tällähetkellä tuntuu, että minunlla oli varsin hyvä "akkujenlatauskesä" tekemättä yhtään mitään sen suurempaa. Aina ei tarvitse olla tehokas, joskus riittää kun vain on.
Ystäväni lainasi minulle kirjan nimeltä "Merenneitojen laulu" kuulemma voisin pitää kirjasta. Nimi ainakin on minulle sopiva ja saatan tarvitakkin jotain muuta luettavaa, vastapainoksi englannille, äidinkielelle, espanjalle, ruotsille ja historialle.
Maanantaina pitäisi palata koulunpenkille, onneksi abivuoteni lukujärjestys näyttää todella löysältä!
Elämä hymyilyttää, mietityttää ja arveluttaa... Näin käy joskus, ei se väärin oo! (;
Mun elämän rakastaminen päättyi hieman lyhyeen ja podinkin viimeviikolla 39 asteen kuumetta kotona. Nyt taas elämä maistuu ja ihanaa, että lomaa on vielä hetki jäljellä! Hieman tänään jo masensi kyllä käydä ostamassa konseptipaperia ja vihkoja, mutta toisaalta lukion viimeinen vuosi tuo kaikkea jännittävää tullessaan. :D
Ei se kipeenä oleminen ihan aina oo ikävää. (;
Kaikki muutkin ovat hehkuttaneet joten minunkin täytyy. RHCP oli mahtava!!! Kyllä, olin paikalla. ;)
Tällaista tuli tehtyä heti kun vähänkään paranin.
Tänään on ollut kiva päivä kavereiden kanssa ja oon kävellyt ympäri Tamperetta PALJON! ;D
Tässä muutama lempiasiani pistetty yhteen Lindsey Stirling ja Phantom of the Opera! :)
Kun ei nukuttanut, opeteltiin kärrynpyöriä, käsilläseisontaa ja muuta mukavaa! :D
Ystäväni opetteli vesihiihtämään...
Miksi löysin keltaisia ja punaisia lehtiä heinäkuussa?
Kuvat ovat osa ystäväni mökiltä, osa kahden aikaan "Tampereen yöstä" ja osa vain jostain! :D
Kaksi viikonloppua Valkeakoskella koiravahtina sujuivat hyvin! (: En vain edelleenkään osaa päättää kumpi maistuu kamalemmalta; valmismarinoitu kana, vaiko valmiskaalilaatikko... hyi. Olen TÄYNNÄ säilöntäaineita! Onneksi äiti teki tänään Gambas Pil-Pil (tulinen tomaattikatkarapukeitto) (: <3
Tämänpäiväinen arvauskeskuksella käynti oli (yllätys yllätys) turha. Olen yskinyt nyt viimeiset 4-5 viikkoa ja todettiin vaan että "jos elokuun lopussa vielä yskittää, niin tule sitten uudestaan". Saan myös helposti allergisen reaktion pesuaineista yms. ja nyt vain todettiin että "laita nyt sitten sitä kortisonivoidetta jos tuntuu siltä". Huoh... Ainoa hupi oli odotushuoneessa kummia puhuva mies, jonka kanssa totesimme, ettei tarvitse tällaisilla kesäsäillä mennä rannalle. Voi mennä uikkarit päällä ulos ja kastua. Ja jos lihakset on jumissa, niin mikäpä muu auttaisi paremmin kuin sähköisku... hieman nauratti... Kävelin sitten terveyskeskukselta "lähikaupalle" (huomioikaa Vesilahden etäisyydet) ja muutaman metrin jälkeen totesin vesisateen vain yltyvän. Noh, läpimärkänä sitten kävin katsomassa vanhaa, yläasteaikaista kesätyöpaikkaani, jonka jälkeen sain itseni hilattua kauppaan.
Aluksi oli vaikea tajuta, ettei sateenvarjoa ole, jos sitä ei osta. Nyt ymmärrysvaikeutta tuottaa se, että jos sataa ja varjo ei ole mukana, kastuu!
Kesäloma alkoi, ja mun osalta se myös taas hetkeksi loppui! :)
Aloitin eilen kesätyöt kesäleireillä. Seuraavat kaksi viikkoa ovatkin sitten lasten täytteisiä.
Eilen mukulat olivat 4-8 vuotiaita, tänään alkaneella leirillä ikää oli 9-12v. Hassua, miten eilinen 6 tuntinen työpäivä tuntui PALJON raskaammalta kuin tämänpäiväinen 8 tuntinen. :) Työkaverit ovat mukavia ja lapset, ainakin tänään, käyttäytyivät hyvin. Sain myös avattua skootteri -kauden, joten elämä hymyilee. Vaikkakin vähän väsyneesti. ;D
Nyt minua kutsuu lämmin tee ja ehkä joku kiva leffa. :)
Aivoissa tällänen fiilis aina työpäivän jälkeen ;D
Leffoja, inkkareita, vesisotaa, vaahtokylpyä ja hyvää musaa...
ON IHAN JEES OLLA TYKKILÄINEN!
Tosiaan toisiksiviimeinen koulupäivä sujui melko märissä mutta hauskoissa tunnelmissa. Rellulaiset tuli kasteltua ja osa uskalsi jopa vaahtokylpyyn! Ainakin oma ääneni on aivan käheänä TYK huutojen huutamisesta! :D
Kävin vielä illalla kaverin kanssa kahvilla ja kivaa oli ((: Kiitos vaan!
Oli vain pakko tehdä tämä päivitys, kun tajusin, ettei Valmiina-Paikoillanne-Hep päivitys triio oikeen toimi, jos en tee päivitystä nyt! :D (Eikä se edes mene noin...)
Perjantaina ja sunnuntaina tuli vietettyä ihan huippu illat, ihan huippuporukassa! :) Jatkoimme vielä sunnuntaina ystäväni kanssa meille ja en ole piiiitkään aikaan nauttinut maailmanparantamisesta noin paljon! Kiitos hänelle siitä! (;
Olin tänään avustamassa Uuden päivän -kuvauksissa. Hauskaa oli ja oli kiva nähdä, miten sarja toteutetaan. :)
Huomenna äikän tekstitaidonkoe, johon pitäisi opetella ismit. Keskiviikkona Englannin koe ja viimeinen Narnia esitys. Torstaina kesäpäivä koululla (mm. TYK vs. RELLU vesisota!). Perjantaina kokeiden palautusta ja kevätjuhla. Lauantaipäivän olen töissä lakkiaisten narikassa Tampere-talolla. Vähiin käy ennenkuin loppuu... :)
Ensiviikolla alkaakin sitten kesätyöt lastenleireillä. Kaksi viikkoa muksujen vahtimista, jonka jälkeen ihan oikeasti LOMA!
Kesästä tulee hieno... sen vain tuntee!
Call me, call me a dreamerBut it seems like dreams are all that we've got left
Viimeiset kouluhommat oikeen tuntuvat kasautuvan päälle näin viimeisten viikkojen kunniaksi. Ensiviikon tiistaiksi äikän kirjallisuusessee (meinaa siis, että luen 2 näytelmää ja pohdin kuinka Tsehov edustaa realismiä...) jei.
Eilen pidettiin Disney-maraton kaveriporukalla ja jäin siitä sitten ystävälleni yöksi. Valvomiseksi, juoruamiseksi ja Topin ja Tessun katseluksihan se meni, mutta mikäs siinä. Hauskaa oli! :D
Tämän erittäin sateisen päivän valaisi se, että olin laulamassa vanhainkodilla. Toisaalta tuntui hyvältä kun mummot, joihin ei saattanut saada ollenkaan kontakstia alkoivat yhtäkkiä laulaa kanssani.Toisaalta rupesi myös hieman pelottamaan... toivon ettei minun ikinä tarvitse olla siinä tilanteessa, missä joku muu syöttää, kuskaa pyörätuolilla jokapaikkaan ja pukee minulle vaipat...
Nyt voisin jatkaa yötä bonesin katselulla :)
BTW
Kävin kattomassa viimeviikolla! Oli erittäin viihdyttävää mättöä!!! Ja habamiehiä! :D
Haasteen tarkoituksena on ensin linkata haasteen antaja omaan blogiin, ja sen jälkeen listata asioita, jotka saavat hyvälle mielelle. Ja sitten tietysti laittaa haaste eteenpäin!
Elisi siis mikä tekee minut onnelliseksi!
Ensimmäisenä täytyy sanoa, ettei nämä ole sitten missään tärkeysjärjestyksessä! :D
Ystävät:
Erityisesti täytyy mainita TUHOTRIO! Ilman teitä tytöt oisin välillä aivan hukassa, eikä mun koskaan tarvii miettiä että piristäisittekö te harmaata päivää. KYLLÄ TE PIRISTÄTTE! <3 (: Nyt sitten tämä ei ole mitään halveksuntaa, syrjintää taikka mitään muutakaan rasismia muita ystäviäni kohtaan! Olette kaikki todella tärkeitä ja en edes muista kuinka monta kertaa olen tämän vuoden aikana sanonut että kuinka ihanaa on kun minulla on niin paljon ihania ystäviä.
Musiikki:
Olen nyt laulanut sellaiset neljä vuotta klassista, mutta tokihan musiikki on aina kuulunut elämääni. Kun ihmisiltä kysytään, mikä tekee heidät onnellisiksi, varmasti lähes kaikki jossain vaiheessa listaansa vastaavat musiikki. Kuitenkin olen varma, että kaikilla on jokin oma henkilökohtainen juttunsa mikä siitä musiikista tekee niin tärkeää. Minulle musiikki kertoo tunteista ja sen hetken fiiliksistä ja en todellakaan pysty kuuntelemaan aina samoja/saman henkisiä biisejä monta päivää putkeen.
Tanssi:
Ja tottakai etenkin flamenco! Jälleen kerran, ilmaisumuoto jota tuskin sen enempää tarvitsee selitellä. Täytyyhän siinä olla jokin syy, että ole jo n.8 vuoden ajan käynyt flamencotunneilla. (:
Teatteri:
Jo katsellessa tulee todella hyvälle tuulelle, mutta kun pääsee itse lavalle.... Sitä sekunttia kun astut lavvalle ei vain voi kuvailla... Olet jännittänyt koko edellisen tunnin lavalle pääsyä ja kun se hetki koittaa tuntuu kuin pyörtyisit ja samalla et haluaisi olla missään muualla ja odotat jo että pääset lavalle.
Perhe:
Se vain on aina paikalla... silloin kun tuntuu, että et sitä kaipaa... mutta myös AINA silloin, kun haluat tukea ja turvaa. Perhe aina tukee, mitä ikinä aijonkaan päättää tai tehdä. Me ollaan erimieltä monista asioista, mutta nauretaan sitäkin enemmän yhdessä. (: (repesin tolle biisille niin paljon! :D Ja ei! en läytänyt yhtään kamalampaa biisiä! :DD
Tottakai minut tekee onnelliseksi moni muukin asia kuten kesä, luonto, eläimet ja se että täytän puolen vuoden päästä 18 (jee...) Mutta ehkä tärkeimmiksi asioiksi koin nämä! (:
.jpg)
