When I walk down the street I hear them say
"there she goes, that crazy girl
she thinks she's something in this world"
So I just close my ears and dream
'cause life is never really what it seems!
Elossa ollaan ja täysiä kevättä kohti. Kirjoittaminen on inspiraatiopuutteen takia jäänyt vähän vähemmälle, mutta toivottavasti ihanasti paistava kevätaurinko herättää taas vähän unisen luovuuteni. Vähiin käy ennenkuin loppuu. Tarkastaja tulee näytöksiä siis jäljellä enää kolme kappaletta. Jos et siis ole vielä nähnyt tätä loistavia arvosteluja saanutta jännitysnäytelmää niin kipinkapin osoitteeseen www.nuorisoseura.fi ja lippuja varaamaan! Huippu talvi ollut taas huippunäytelmän ja huippuroolin parissa. Sheila Birling jää kyllä mieleen yhtenä sekä fyysisesti että henkisesti väsyttävänä roolina. (:
Ja näin muutama (yllättäen) kotimainen biisi joilla kevättä eteenpäin! (;
Olen tainnut kuulla jo muutamana aamuna herätessäni linnun laulua ulkoa. Kevät on siis tulossa... (helmikuussa?!)
Kummallista kun pitää yhden "vapaaviikon" niin tuntuu yhtäkkiä että hommia on kasaantunut. Hommia, jotka saa hoidettua vasta kun deadlinet lähestyvät uhkaavasti. 3.3 alkaisi Teakin ja Nätyn haut ja mielelläni lähettäisin paperit matkaan mahdollisimman aikaisin. Töitäkin kai pitäisi jostain kesäksi löytää.. hmm..
Tarkastaja tulee näytelmämme sai ensi-iltansa 7.2 ja mallikkaasti ovat neljä ensimmäistä näytöstä takanapäin. Nyt vietämme talvilomaa teatterilla ja seuraava näytöksemme onkin vasta 28.2. Tässä onkin sitten sopivasti aikaa keskittyä hetkeksi lukemaan mahdollisen ensi kesän prokkiksen käsikirjoitusta. :D Myös lasten ja nuorten tanssikerhoille (joita vedän) pitäisi alkaa suunnitella kevätnäytöstä. Noh, kun tähän lisää vielä tulevan flamenconäytökseni ja muut treenit voi vain huokaista, että eipähän tule tylsää!
Jenni Vartiaisesta en juurikaan pidä, mutta ehkä se on tuo kansanlaulumaisuus ja Lapinvibat jotka saavat minut pitämään tästä kappaleesta!
Vuosi 2013 on palauttanut uskoni epäonnenlukuun 13. Kuluneen vuoden teema, kaikkien vastoinkäymisten myötä, olisi voinut olla "Turpaan tulee, niin että tukka lähtee". Siksi tahdonkin vuoden viimeisen blogipäivitykseni käsittelevän kaikkia niitä ihania, mukavia, hienoja ja hyviä asioita, joita vuosi 2013 on tuonut!
Tässä siis "muutamia" päivämääriä, jotka tekivät, kaikesta huolimatta, vuodesta 2013 elämisen arvoisen!
7.2.2013 Abivapaat. (Armottomat ylppäreihin lukeminen sekä bilettäminen alkavat)
13.2.2013 Potkiaiset
14.2.3013 Penkkarit
24.3.2013 Kävin ensimmäistä kertaa avannossa.
26.3.2013 Rakastuin uuteen harrastukseeni. Tankotanssiin. <3
7.5.2013 Teatterikorkeakoulun pääsykokeet
31.5.2013 Muutto takaisin Vesilahteen
1.6.2013 Lakkiaiset, meikäläisestä tuli ylioppilas!
3.-28.6.2013 Paras kesätyöporukka lasten leireillä!
8.8.2013 Ensimmäisen shamanikurssini ja uudenlaisen elämäntyylin "aloitus".
16.-19.8.2013 Espanjan reissu kahden ystäväni kanssa.
1.9.2013 Virallinen muutto Ala-Pispalaan!
2.9.2013 Aloitin tanssinopettajana Lempäälässä
4.9.2013 Jatkoin flamencoa puolen vuoden tauon jälkeen <3
14.9.2013 Tuparit!
26.9.2013 Tarkastaja tulee-näytelmän ensimmäinen kokoontuminen.
9.11.2013 Kaksi rakasta ystävääni lähti 2 kk Austraaliaan ja vietimme heidän läksiäisiään.
24.12.2013 Pikkusiskoni pääsi jouluksi Tayssista kotiin! <3
31.12.2013 Istun kahvimukin kanssa koneen ääressä ja kirjoitan. Muistelen kulunutta vuotta ja totean, että onneksi näitä hyviäkin päivämääriä mahtui vuoteen monta. Illalla suuntaan ystäväni mökille ja siitä mihin sitten ikinä jalat vievätkään, mieli haluaakaan.... ja tietty kuskin autonpyörät kääntyy. :D
Hyvää uuttavuotta siis kaikille ja tehdään vuodesta 2014 rutkasti parempi kuin edeltäjänsä! <3
Koitan keksiä itselleni jotain fiksua tekemistä ennenkuin alan valmistautua illan Halloween partyihin. Kuitenkin jostain kummasta syystä sänky ja Sinkkuelämää boksi taas tuntuvat houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi tiskaaminen, roskien vienti tai siivoaminen... Lenkillekkään en flunssaisena viitsi lähteä, joten eikös sitä pitäisi silloin huilata ihan kunnolla ? ;)
Varasin pitkästä aikaa itselleni tankotanssi tunteja. Tankoilu on jäänyt harmillisen vähälle, kun selkäkipu, kesäflunssa, akilesjännesärky ja syysflunssa ovat tulleet tielle... Jos vaikka päättäisin, että ensiviikolla mihinkään paikkaan ei satu! HYVÄ DIILI!
Yli kuukausi viime tekstistäni ohhoh... noh sille löytyy hyvä selitys! (; Elokuun puolivälissä tein pikavisiitin Espanjaan, Malagaan. Reissussa oli hauskaa ja irtiotto arjesta tuli juuri oikeaan aikaan! Ja niinkuin manasinkin, minusta tuli jälleen tamperelainen. Muutin elokuun lopussa ystäväni kanssa ala-Pispalaan (Epilään heh...). Arki , kaikista (minun) oikuista huolimatta, on sujunut hyvin. On minunkin täytynyt jotain hyvää tässä elämässä tehdä, että tällaisen kiitoksen olen siitä saanut. Hyvät bussiyhteydet ja huvittavan halpa vuokra, sekä sauna ja iso parveke vahvistavat mukavasti tätä tunnetta. Täytyy kuitenkin myöntää, että olin jo vaipumassa jonkinlaiseen syysmasennukseen. Tässä muutama päivä sitten päätin kuitenkin potkaista itse itseäni niskaan ja tarttua itseäni perseestä todeten, että ei muuten onnistu! Syksy on niin inspiroivaa aikaa, etten vain yksinkertaisesti voi antaa sen valua pois ja huomata joskus synkän ja kylmän tammikuun puolessavälissä, että olisi kiva muistaa miltä ruskalehdet näyttivät. Suosittelen tätä liikettä lämmöllä monille muillekkin. Meillä on koko talvi aikaa narsita kuinka on kylmää ja pimeää eli ei siis mikään kiire vielä aloittaa! Syyskuun alussa aloitin tanssiopettajana Lempäälän nuorisoseuralla ja eilen olin ensimmäisessä talvinäytelmän kokoontumisessa. Tähän kun vihjaan vielä, että olen alkanut myös kirjoitella jotain omaa teatterin saralta ja että flamenco on taas viikoittainen osa elämääni voisi todeta, että ihan oikeasti vietän sitä taiteellista välivuotta. Juuri niinkuin pitääkin! (; Ja näin, kun opin jakamaan netin kännykästäni, voin taas aktivoitua myös blogin kirjoittamisessa.... Oon kaivannut tätä! <3
Kroppa mustelmilla, päähän sattuu, ääni meinaa mennä... hmm. ehkä pieni tauko tankotanssista tekee ihan hyvää. Lupasin pitää viikon ennen ylioppilasjuhlia taukoa tanssimisesta, jotta mustelmat olisivat edes osittain parantuneita. :D Mä olen rakastunut tanssiin, taas! Tänään on taas tullut ajateltua tulevaisuutta ja kaikkia mahdollisuuksia mitä elämässään voi tehdä. Hmm.. ja välivuosi vain lisää mahdollisuuksia. huhhuh... Saa nähdä miten käy ja mistä löydän itseni vaikkapa puolen vuoden päästä! (; Nyt sormet ristiin ettei flunssa vie voittoa! Kaikkia neuvoja ja konsteja otetaan vastaan! (;
Haluan oikeesti nähdä The Great Gatsby -leffan. Koska a) Leonardo DiCaprio b) Tobey Maguire c) MUSA!
mm. 2. Back to Black - Beyoncé ft Andre 3000 (3:23) 5. Young And Beautiful - Lana Del Rey (15:30) 7. Over The Love - Florence & The Machine (22:12) 9. Crazy in Love - Emeli Sandé and The Bryan Ferry Orchestra (30:27) 14. Kill and Run - Sia (53:37) Ihan mahtava!!! (osa biiseistä tosiaan vammaa, mutta ei se menoa haittaa!) Ihan varmaan linkkailen näitä biisejä vielä ympäriinsä erikseen! (; Tietty leffa on kuitenkin ihan suuri pettymys kun hehkutan sitä näin, mutta.... ainakin soundtrack on hyvä! :D Sitten elokuvista teatteriin -> Kävin katsomassa Tampereen teatterissa Hamletin. Parhautta! Tomi Alatalo ... mikä veto!!! Tänään oli toiseksi viimeinen näytös, mutta jos mitenkään vaan mahdollisuus on vielä mennä katsoaan niin SUOSITTELEN! Kävin pitkästä aikaa tankotanssimassa ja en varmaan huomenna nouse sängystä ylös. Sen verran hyvä ja raskas tunti takana. Ilmoittauduin myös tänään yhdelle flamencon kesäkurssille. bulerias rytmeistä saan nauttia kesäkuussa pitkästä aikaa! (: Nyt kun ei oikein ole mitään aikataulua mitään asiaa kohtaan alkaa tulla sitä luovuuden vaatimaa luppoaikaa. Päässä alkaa jo hautoutua muutamia juttuja joille vain nyt pitäisi keksiä mihin suuntaan niitä lähtisi jalostamaan, mutta ei siitä vielä sen enempää! ;) Seuraava isompi juttu onkin sitten jo ylioppilasjuhlat... hui! Kenkäostoksille siis! ;D Käy mulle! P.S. Tunti sitten haukottelin ja mietin, että mitä turhaa mä tässä valvon, taidan mennä nukkumaan... sitten kävi näin... :D taidampa kuunnella vielä vähän lisää musiikkia!
Ajattelin ensin jättää tämän tekstin vasta huomiselle, mutta nyt tuntuu oikealta ajalta kirjoittaa joten miksipäs ei. Tänään oli aika hyvästellä näytelmä Yksi lensi yli käenpesän, sekä roolihahmoni Candy Star. Suuremmilta "källeiltä" näyttelijöiden kesken vältyttiin ja nyt olo on todella väsynyt.
Käenpesä on mennyt sekä yleisöllä että näyttelijöillä ihon alle. Se on koskettanut, naurattanut, itkettänyt, tuonut erilaisia ihmisiä yhteen, sekä paljastanut monista tutuistakin uusia puolia. Näytelmä on kasvattanut ja muuttanut maailmankuvaa... ainakin omaani. Ilman Yksi lensi yli käenpesän prokkista, en varmastikkaan olisi vielä tässävaiheessa elämääni löytänyt tietynlaista uutta suuntaa ajattelumaailmaani. "Ei voi tarpeeksi kiittää, kun kiitoksen aihetta riittää!" Olen tavannut upeita ihmisiä, kuullut upeita tarinoita, oppinut uusia asioita, saanut olla osana jotain käänteen tekevää useiden ihmisten elämässä... Itselleni ei ollut vaikeaa sanoa hyvästejä ihmisille. Tiedän että tulemme vielä näkemään ja aijon ainakin itse pitää siitä huolen. Kuitenkin kyyneleet silmiini jokakerta tuo roolihahmon hyvästeleminen. Voisi ajatella ettei huoran hyvästeleminen nyt ole vaikeaa, mutta Candy on opettanut minulle asioita omasta itsestäni. Olen myös päässyt toteuttamaan itseäni rauhassa Candyn kautta. Kun ripustin roolivaatteitani henkariin, pääsi minultakin muutama kyynel ajatellessani, että tämä oli nyt tässä Candy-Baby. Tahdonkin kiittää kaikkia Käenpesäläisiä. Olette huippuja, upeita, ihania, mahtavia.... kaikkea. Nyt taidan hetken hengittää ja miettiä elämän suuntia ja tarkoituksia. Hieman edelleen silmät kostuvat, kun katselen näytösruusuani... Ei tällaisesta projektista pääse yli ihan heti, mutta ei kuulukkaan. Kaikki roolihahmot opettavat minulle jotain itsestäni, kaikki näytelmät opettavat minulle jotain itsestäni...
Yksi sana saa riittää tälle tunteelle, tälle hetkelle, tälle talvelle, niille voimille jotka olen nähnyt ja tiedostanut ja myös niille joita en voi nähdä... taas yksi sivu kääntyy elämässäni... Kiitos.
Tän kevään teema on muutos. Niin mä ainakin uskoisin. Jotain muuttuu, on vaan sellainen olo. Hyvällä tavalla tosin. (: Rakas ystäväni vei mut eilen avantoon! :D Se oli ihan mahtavaa! Kannattaa kokeilla, vaikka kylmä vesi ei kyllä kieltämättä hirveesti houkuttelekkaan maaliskuussa. Tänään ne sitten loppuivat. Yo-kirjotukset. Espanja meni miten meni, mutta se ei enää huoleta. Olo on hyvä! (:
Kävin pitkästä aikaa laulutunnilla ja sen kyllä äänestä huomasi. Noh, tästä tää taas lähtee! Huomenna on tankotanssitunti ja lupasin lähteä katsomaan ystäväni keikkaa. (; Mutta tämän illan ajattelin olla vaan. Olla ja hengittää. Olen oppinut arvostamaan päänsäryttömiä hetkiä, kun viimeiset 2 viikkoa on päivittäin useita kertoja tuntunut että pää halkeää.
Vika koulupäivä... lukio loppui... lukuloma... pistin meneen pari työhakemusta... jokapaikkaan särki, joten otin lihasrelaxantin enkä mennyt flamenco tunnille... luin Teakin hakuohjeet ja ennakkotehtävien ohjeet huolella... huomenna vapaapäivä... pitäisi lukea äikkää... miten sitä edes luetaan... perjantaina äikän tekstitaidon yo-kirjotukset... mitähän sitä tekis... täällähän on kylmä... antakaa joku hali! AHISTAA :D Iskä taitaa tuoda kohta pizzaa! (: Tällaisilla mietteillä.... Florence and The Machine... help me out!!!!
Kirjoittamisesta on ollut aivan liian pitkä tauko ottaen huomioon tapahtumien määrän... Kuitenkin energiani menevät tällähetkellä niinpaljon muihin asioihin että taidan pitää tämänkin päivityksen melko lyhyenä ja pintapuolisena... Näyttämötyön diplomin näytökset olivat ja menivät... ja ihan hyvinhän ne tuntuivat menevän! :) Juuri saavuin Yksi lensi yli käenpesän kenraalista ja huomenna ensi-ilta! Hassua.... :)
Florence tuli ja sanoi: Oh, the river, oh, the river, it's running free,
And I'll join in the joy it brings to me
But I know it'll have to drown me,
Before I can breathe easy,
And I've seen it in the flights of birds, I've seen it in you,
The entrails of the animals, the blood running through,
But in order to get to the heart, I think sometimes you have to cut through,
But you can
Just keep following the heartlines on your hand Just keep following the heartlines on your hand Keep it up, I know you can Just keep following the heartlines on your hand Cause I am
Tiistaina ja keskiviikkona tuurasin flamenco opettajaani ja 5 tanssitunnin pitäminen ei ollutkaan mikään ihan helppo juttu, varsinkin kun itselläni ei ryhmien koreografiasta ollut juurikaan mitään hajua!
Hyvin kuitenkin selvittiin ja ihan tajuttoman hyvä mieli jäi! ((:
Tajusin taas tänään kuinka vähälle kaikki sosiaaliset kontaktini ovat huvenneet. Ystäväni kanssa vietimme mukavan päivän ja huomasimme että viime kerrasta oli kulunut melko kauan, liian kauan. Valitettavasti hän ei ole ainoa ihminen jonka näkeminen on jäänyt vähälle. Pahoittelut siis kaikille ihanille ystävilleni kiireisestä aikataulustani!!! <3
Aika kuluu nykyään nopeasti ja kalenteri näyttää siltä että ensivuonna tarvitaan isompi kalenteri taikka vähemmän tekemistä... hmm.. Lempäälän ja Tampereen välillä näytelmäreeneissä ravaamisesta on tullut jo melko rutiini, ihan mukava sellainen tosin.
Kaikkea tätä kiirettä helpottaa se ajatus että huomenna mulla on vapaapäivä ja viikon päästä alkaa joululoma!!! (:
Espanjan uusintakokeen jälkeen oli ihana mennä kotiin ja tietää, ettei tarvitse tehdä mitään. Kaivoimpa sitten taas helmet kaapista ja hups... parin tunnin aikana syntyi kolme paria korvakoruja! (:
Flunssa ja päänsärky ovat kiusanneet jo pari päivää, perjantaina äikän preli, uunissa makaroonilaatikko. Puhdistus kummittelee pöydällä, Loreena McKennitt soi taustalla ja mä juon carmolistippoja kynttilöitten valossa... Kivaa tiistai-iltaa muillekkin! ZikZak
Ulkona sataa, kynttilät palaa. Kaikki tänpäivän "must" hommat on tehty. Nyt on kai sitten se hyvä hetki kertoa vähän tarkemmin viimeaikaisista käänteistäni. Nyt kun kirjoitukset ovat ohi on elämäni pyörinyt suurimmaksi osaksi taiteen parissa. Mistähän sitä edes aloittaisi... Flamenco tunneilla teemme voimakasta, vahvaa ja maskuliinista farrucaa. Farruca on aikaisemmin ollut miesten tanssi, mutta nykyisin sitä tanssivat myös naiset. Tosin, useimmiten housut jalassa. Tässä itseasiassa on melkein juuri sellainen tanssi, minkä haluaisin itse toteuttaa jossainvaiheessa. Ja täytyy sanoa, että jäi kyllä suu hetkeksi auki tanssin katsottuani... OLÉ!:
Koulussa sitten taas teemme itt-6 kurssilla, eli koreografikurssilla, omaa lattari koreografiaa ystäväni kanssa. Lisä haastetta antaa se, että kanssamme tanssii kaksi poikaa koulustamme, jotka eivät ole vanhojentanssien lisäksi juurikaan tanssineet. Tällähetkellä kuitenkin näyttää hyvältä ja valmista tulee aivan varmasti! Musiikin parissa ollaan ehditty edetä myöskin. Saimme ystäväni kanssa äänitettyä jo osan biisistämme ja loppuosan äänityksiä odottelenkin jo innolla. Toisella musiikin kurssilla teemme 90-luvun konsertin, jonne harjoittelemme muutamaa biisiä, kunnon ysäri meiningillä tietenkin. :D Teatteripuolella käy myöskin kuhina. Koulussa näyttämötyönkurrsilla ollaan hyvässä vauhdissa, eikä esitykseenkään enää ole ihan kauhean pitkä aika. Diplomityöstäni oli tänään ns. ensimmäiset lukuharjoitukset ja päästiin vähän kuulemaan, miltä kesän aikana tuottamani teksti kuullosti näyttelijöiden suussa. Ja hyvältähän se kuullosti. Nyt on hyvä fiilis ja saatiin jopa seuraavatkin harjoitukset sovittua. Tästä se lähtee. Lempäälän nuorisoseura esittää talvinäytelmänään "Yksi lensi yli käenpesän". Ohjaajana toimii Pia Koponen, enkä tietystikkään voinut jättää tätä tilaisuutta väliin. Harjoituksia on ehtinyt olla muutama ja olen aivan intona! Ohjaajalla on hienoja ajatuksia näytelmän toteuttamisesta ja en malta odottaa, että saamme harjoitukset kunnolla käyntiin. Tammikuussa sitten saatte nähdä mitä olen tämän syksyn, tulevan talven ja alku kevään aikana puuhaillut. Näillänäkymin näyttämötyön diplomini esitykset ovat tammikuun puolessa välissä (teatteriviikonloppuna). "Yksi lensi yli käenpesän" ensi-iltaa taas on suunniteltu tammikuun loppuun. Viimeiseksi aivan mahtava löytö youtubesta. ThePianoGuys, olkaahyvä!!!
I'm criticized but all your bullets ricochet You shoot me down, but I get up. Kivaa viikonloppua!!! ZikZak
Päässä pyörii teatteri, tanssi ja musiikki asiat. Nyt en edes pysty jäsentelemään ajatuksiani niin hyvin kuin haluaisin, mutta katsotaan jos jossain vaiheessa saisin jotain fiksua tännekkin aikaiseksi. Syy miksi oikeastaan nyt halusin tänne kirjoittaa on se, että haluan jakaa tämän biisin ja siihen liittyvät sanat! Lana del Rey on pitänyt minulle seuraa nyt kolmatta iltaa putkeen. (:
Money is the reason, We exist. Everybody knows it, It's a fact. Kiss, kiss.
You said to "be cool" but, I'm already coolest. I said to "get real", Don't you know who you're dealing with?
Blurring the lines, Between real and the fake. Dark and lonely, I need somebody to hold me.
Sain toissaviikolla sähköpostissa kehotuksen osallistua ilmaiseen buto-flamencotyöpajaan. Buto on Japanistä 50-luvulla lähtenyt teatraalinen "improtanssi", josta en ollut juuri kuullut aikaisemmin ja flamencoa nyt onkin tullut harrastettua n.8 vuotta. Kahden päivän tiiviskurssi houkutteli sen verran, että päätin osallistua. Tunti oli erittäin valaiseva, puhdistava, ajatuksia herättävä, inspiroiva..... Improtanssi on aina kiinnostanut minua. Nyt tanssimme lähes kolme tuntia, hieman eri asioihin eri harjoituksissa kiinnittäen huomiota, improamalla. En miettinyt koreografiaa etukäteen, annoin kaiken liikkeen tulla fiiliksen mukaan ja kropan viedä. Tunsin kuinka musiikki, kehoni ja mieleni sulautui ikäänkuin yhdeksi kokonaisuudeksi, joka tajunnanvirtana liikkui salissa. Ruma treenisali katosi silmistäni, en kuullut vieressäni tanssivia muita ihmisiä, olin vain ja annoin mennä. Tiedän, voi kuullostaa utopistiselta, että musiikki ja liike saa tällaisia tuntemuksia aikaan, mutta niin vain oli. Nauroinkin yhden monista tajunnanräjäyttävistä harjoituksista jälkeen, että tätämenoa keksin elämän tarkoituksen! :D Ilmoitan jos näin käy!!! :DDD Kolmen tunnin jälkeen tunsin fyysisesti ja psyykkisesti voivani hyvin. Tanssiessa tuli harjoitettua jonkinlaista itsetutkiskelua samalla, sillä flamenco ja buto molemmat lähtevät ihmisestä itsestään, sisältäpäin. Tunne on mahtava, kun tanssiessa keskittyy niin paljon, että hiki virtaa jo aivan pienenkin liikkeen seurauksena. Luulen että huomisen tunnin jälkeen en jätä tanssi-improilua tähän, vaan koitan oikeasti saada jonkunnäköisen prokkiksen työnalle (niitä kun minulla ei ole vielä tarpeeksi! (; ) Sanonpahan vain; ihmiset, tanssikaa, laulakaa, kokekaa... eläkää!
Viimeiset kouluhommat oikeen tuntuvat kasautuvan päälle näin viimeisten viikkojen kunniaksi. Ensiviikon tiistaiksi äikän kirjallisuusessee (meinaa siis, että luen 2 näytelmää ja pohdin kuinka Tsehov edustaa realismiä...) jei.
Eilen pidettiin Disney-maraton kaveriporukalla ja jäin siitä sitten ystävälleni yöksi. Valvomiseksi, juoruamiseksi ja Topin ja Tessun katseluksihan se meni, mutta mikäs siinä. Hauskaa oli! :D
Tämän erittäin sateisen päivän valaisi se, että olin laulamassa vanhainkodilla. Toisaalta tuntui hyvältä kun mummot, joihin ei saattanut saada ollenkaan kontakstia alkoivat yhtäkkiä laulaa kanssani.Toisaalta rupesi myös hieman pelottamaan... toivon ettei minun ikinä tarvitse olla siinä tilanteessa, missä joku muu syöttää, kuskaa pyörätuolilla jokapaikkaan ja pukee minulle vaipat...
Nyt voisin jatkaa yötä bonesin katselulla :)
BTW
Kävin kattomassa viimeviikolla! Oli erittäin viihdyttävää mättöä!!! Ja habamiehiä! :D
Haasteen tarkoituksena on ensin linkata haasteen antaja omaan blogiin, ja sen jälkeen listata asioita, jotka saavat hyvälle mielelle. Ja sitten tietysti laittaa haaste eteenpäin!
Elisi siis mikä tekee minut onnelliseksi!
Ensimmäisenä täytyy sanoa, ettei nämä ole sitten missään tärkeysjärjestyksessä! :D
Ystävät:
Erityisesti täytyy mainita TUHOTRIO! Ilman teitä tytöt oisin välillä aivan hukassa, eikä mun koskaan tarvii miettiä että piristäisittekö te harmaata päivää. KYLLÄ TE PIRISTÄTTE! <3 (: Nyt sitten tämä ei ole mitään halveksuntaa, syrjintää taikka mitään muutakaan rasismia muita ystäviäni kohtaan! Olette kaikki todella tärkeitä ja en edes muista kuinka monta kertaa olen tämän vuoden aikana sanonut että kuinka ihanaa on kun minulla on niin paljon ihania ystäviä.
Musiikki:
Olen nyt laulanut sellaiset neljä vuotta klassista, mutta tokihan musiikki on aina kuulunut elämääni. Kun ihmisiltä kysytään, mikä tekee heidät onnellisiksi, varmasti lähes kaikki jossain vaiheessa listaansa vastaavat musiikki. Kuitenkin olen varma, että kaikilla on jokin oma henkilökohtainen juttunsa mikä siitä musiikista tekee niin tärkeää. Minulle musiikki kertoo tunteista ja sen hetken fiiliksistä ja en todellakaan pysty kuuntelemaan aina samoja/saman henkisiä biisejä monta päivää putkeen.
Tanssi:
Ja tottakai etenkin flamenco! Jälleen kerran, ilmaisumuoto jota tuskin sen enempää tarvitsee selitellä. Täytyyhän siinä olla jokin syy, että ole jo n.8 vuoden ajan käynyt flamencotunneilla. (:
Teatteri:
Jo katsellessa tulee todella hyvälle tuulelle, mutta kun pääsee itse lavalle.... Sitä sekunttia kun astut lavvalle ei vain voi kuvailla... Olet jännittänyt koko edellisen tunnin lavalle pääsyä ja kun se hetki koittaa tuntuu kuin pyörtyisit ja samalla et haluaisi olla missään muualla ja odotat jo että pääset lavalle.
Perhe:
Se vain on aina paikalla... silloin kun tuntuu, että et sitä kaipaa... mutta myös AINA silloin, kun haluat tukea ja turvaa. Perhe aina tukee, mitä ikinä aijonkaan päättää tai tehdä. Me ollaan erimieltä monista asioista, mutta nauretaan sitäkin enemmän yhdessä. (: (repesin tolle biisille niin paljon! :D Ja ei! en läytänyt yhtään kamalampaa biisiä! :DD
Tottakai minut tekee onnelliseksi moni muukin asia kuten kesä, luonto, eläimet ja se että täytän puolen vuoden päästä 18 (jee...) Mutta ehkä tärkeimmiksi asioiksi koin nämä! (:
Oon tullut sellaseen tulokseen, että jonkinsortin masokisti täytyy olla, jotta kykenee tanssimaan (tai yleensäkkin urheilemaan) monta vuotta putkeen. Nyt on kahdeksas vuosi menossa ja aina on tanssista tullut nautinto kivun voittanut. (: Toivottavasti koskaan ei asetelma muutu!
“You've gotta dance like there's nobody watching, Love like you'll never be hurt, Sing like there's nobody listening, And live like it's heaven on earth.” ― William W. Purkey
( ^ hyvä neuvo kaikille!!!)
Sain inspiraation mun ensvuoden näyttämötyön diplomiin, eikä muu oo oikeestaan päässä pyörinytkään. Enempää en viitsi vielä paljastaa... (;
Nyt uittelen jalkoja kuumassa suolavedessä ja koitan alkaa väsäämään läksyjä. (Ei hyvä!)
Harvinaisen turha teksi, mutta tulipahan kirjoitettua! :D
