When I walk down the street I hear them say
"there she goes, that crazy girl
she thinks she's something in this world"
So I just close my ears and dream
'cause life is never really what it seems!
Yli kuukausi viime tekstistäni ohhoh... noh sille löytyy hyvä selitys! (; Elokuun puolivälissä tein pikavisiitin Espanjaan, Malagaan. Reissussa oli hauskaa ja irtiotto arjesta tuli juuri oikeaan aikaan! Ja niinkuin manasinkin, minusta tuli jälleen tamperelainen. Muutin elokuun lopussa ystäväni kanssa ala-Pispalaan (Epilään heh...). Arki , kaikista (minun) oikuista huolimatta, on sujunut hyvin. On minunkin täytynyt jotain hyvää tässä elämässä tehdä, että tällaisen kiitoksen olen siitä saanut. Hyvät bussiyhteydet ja huvittavan halpa vuokra, sekä sauna ja iso parveke vahvistavat mukavasti tätä tunnetta. Täytyy kuitenkin myöntää, että olin jo vaipumassa jonkinlaiseen syysmasennukseen. Tässä muutama päivä sitten päätin kuitenkin potkaista itse itseäni niskaan ja tarttua itseäni perseestä todeten, että ei muuten onnistu! Syksy on niin inspiroivaa aikaa, etten vain yksinkertaisesti voi antaa sen valua pois ja huomata joskus synkän ja kylmän tammikuun puolessavälissä, että olisi kiva muistaa miltä ruskalehdet näyttivät. Suosittelen tätä liikettä lämmöllä monille muillekkin. Meillä on koko talvi aikaa narsita kuinka on kylmää ja pimeää eli ei siis mikään kiire vielä aloittaa! Syyskuun alussa aloitin tanssiopettajana Lempäälän nuorisoseuralla ja eilen olin ensimmäisessä talvinäytelmän kokoontumisessa. Tähän kun vihjaan vielä, että olen alkanut myös kirjoitella jotain omaa teatterin saralta ja että flamenco on taas viikoittainen osa elämääni voisi todeta, että ihan oikeasti vietän sitä taiteellista välivuotta. Juuri niinkuin pitääkin! (; Ja näin, kun opin jakamaan netin kännykästäni, voin taas aktivoitua myös blogin kirjoittamisessa.... Oon kaivannut tätä! <3
Kuinka voikaan pieni ihminen täynnä kysymyksiä tuntea olonsa näin hyväksi. Ehkä siksi, että näihin kysymyksiin löytyy vähän lisää ihmettelemällä vastauksia.
Luonto on upea asia... Paljon taas tapahtuu yhden kuukauden aikana. Ensi viikonloppuna suuntaamme hyvien ystävieni kanssa Espanjan lämpöön ja kahden viikon päästä pääsen vihdoin muuttamaan takaisin Tampereelle. Syyskuussa aloitan tanssikerhon vetämisen, jos vain tarpeeksi tanssijoita löytyy. Sanonpahan vaan, että upea syksy on tulossa. Nauttikaa ja eläkää ihmiset. Nauttikaa siitä että elätte ja eläkää niin että nautitte.
Juon kahvini miten sattuu, mustana, maidolla, kylmänä, kuumana Pidän miehistä joilla on järkeä ja niistä joita katsotaan kadulla Pitkästä aikaa vedän hiukseni sekaiselle nutturalle, työnnän kuulokkeet korviini ja alan kirjoittamaan. Paljon on taas ehtinyt tapahtua, eikä kaiken keskellä ole vain jaksanut kirjoittaa ja inspiraatiotakaan ei ole ollut ihan kylliksi. Sinä puhut paljon näin varhaiseksi aamuksi Osaan kuunnella tarkasti mutta muistini on kelvoton Kesän työrupeama päättyy huomenna ja astun työttömän ankeaan arkeen. No, jää nähtäväksi kuinka ankeaan, olen aika hyvä keksimään itselleni tekemistä. Tottakai työasiat hieman huolettavat, mutta kaikki aikanaan. Olen jo buukannut elokuuni sen verran täyteen, ettei oikeastaa yhden kuukauden mittainen huilaushetki töistä haittaisi ollenkaan. Myös 12km työmatka pyörällä on vaatinut oman veronsa. Kun pyöräilee lähes jokapäivä 24km ja siihen päälle vielä pelaa mitä milloinkin 4h, ei oikein energiaa tunnu riittävän muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen kotiin päästyään. Osaan laulaa kuin enkeli ja samalla en ollenkaan Itken elokuvissa mutta kotona en uskalla
Vasemmalla puolellani on elokuun Elle, oikealla tyhjä paketti Codetabseja, tietokoneen takana kirjat "Mitä Wicca on?" ja "Avalonin usvat". Vaatteitani lojuu tuolien selkänojilla ja sängyn päädyssä. Ylppärimekkoni roikkuu edelleen vaatekkaappini ulkopuolella pukupussissaan. Koko huoneeni huokuu jonkinlaista sekasotkua. Niin kuin en olisi oikein asettunut paikoilleni tässä kahden kuukauden aikana. Ehkä en olekkaan... Voin siis todeta, että ehkä olen alitajuisesti kokoajan luottanut siihen, että muutoksia tapahtuu taas pian. Voinkin siis ilokseni ilmoittaa muuttavani hyvän ystäväni kanssa Epilään toivottavasti ensikuun puolella. Jos painaisit selkäni seinää vasten voisin huokaista tai kääntää nauraen kasvosi kauemmaksi
Kesän ajan olen toivonut tietynlaista muutosta asioihin. Nyt olen alkanut tehdä asioiden eteen jotain ja alan tuntea, että olen taas onnellinen ihminen muutaman kuukauden päästä. Itse olen todennut, että minulle muutos on hyvästä. Paikallaan oleminen ei vain ole minun juttuni. Saatan soittaa huomenna, kysyä haluaisitko nähdä Tahdotko suudella kaulaani porttikäytävässä
Tai sitten keitän muina naisina kahvia ja unohdan Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, juon sen miten sattuu
Voisi olla taas aika purkaa asioita virtuaaliselle paperille. Lammasniemen lastenleirit loppuvat ja mulla alkoi kahden viikon mittäinen kesäloma. En olisi kyllä parempaa työporukkaa voinut toivoa! Kiitos teille kaikille vielä siitä! <3 Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa ohjaankin lasten urheilukouluja ympäri vesilahtea. Mukavan kuuloista hommaa sekin! (: Kesän jälkeinen elämä alkaa jo huolella pyöriä päässä. (Muutoinkin kuin niin, että olen ostanut alennusmyynneistä neuleita "kun ne on niin kalliita talvella" :D ) Uhkaavasti vain alkaa näyttää siltä että musta tulee taas syksyllä Tamperelainen, josta olen todella iloinen. Nyt vaan toivomaan että kaikki asiat menevät niinkuin on suunniteltu. Työasiat ovat toinen "huolenaihe". Hakemuksia on nyt lennellyt useampaankin paikkaan ja lisää ideoita otetaan vastaan. KUN VAAN NYT JOKU PALKKAIS MUT NIIN HYVÄ OLIS! No, onhan tässä nyt vielä aikaa eli ei muuta kuin lisää hakemuksia rustailemaan.
Olen ollut (taas vaihteeksi) kipeänä kohta viikonpäivät. Aikaa siis on kulunut paljon sohvalla maaten. Toissapäivänä tosin raahauduin Ideaparkkiin alennusmyynneille ja eilen selvisin ihan Tampereelle asti. Vietin ihanan päivän ystävieni seurassa syöden ja kahvitellen ja kun pääsin kotiin oli tarjolla espanjalais-ranskalainen illallinen kynttilän valossa, melkein valmiilla kuistilla. Tosin järkyttävä korvasärky meinasi vähän pilata tunnelman, mutta kai tästäkin taas selvitään... Ei muuta kuin lisää tulehduskipulääketta nassuun!
Ääks! Aikaa on taas kulunut viime tekstistä aivan liian kauan!
Juhannus oli ja juhannus meni. Vietin koko jussin, tai Lithan, tai minkä vaan, Vesilahdessa ihan rauhallisesti perheeni kanssa. Sunnuntai-maanantai välisen yön vietin ystäväni mökillä ja maanantai aamuna polkaisinkin taa (3h yöunilla) töihin. Olen viime ja tämän viikon pyöräillyt töihin, kun on tankoilusta joutunut pitämään pientä taukoa. Matkaa tulee yhteen suuntaan 12km, joten ei mikään ihan huono reeni. (: Tankotanssimassa toki yritän käydä niin usein kun mahdollista, mutta kun töitä on vaihtelevasti ilta seitsemään, ei oikein jaksa enää raahautua Tampereelle.
Viimeinen viikko on lastenleirejä käsillä ja täytyy sanoa, että hauskempaa työpaikkaa saa hakea. Vai kuinka moni jää viideksi tunniksi ylitöihin (palkattomana) työpaikalleen ja pääsee kotiin vatsa kymmenen aikaan? (; Muut työntekijät ovat huippu kivoja, josta on TOSI PALJON hyötyä, kun lasten kanssa ei oikein meinaa löytyä yhteistä säveltä. (näin nätisti sanottuna) Heinäkuun ensimmäisen viikon olen sitten lomalla jonka jälkeen heinäkuun toisen viikon torstaina menen loppuviikoksi Valkeakoskelle koiravahdiksi. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa kuljen sitten ympäri vesilahtea vetämässä lapsille urheilukouluja. Ei hullumpi homma sekään, vaikka Ilosaari jääkin nyt sitten välistä. (Sigur Ros... nyyh!) Töihin pyöräillessä kuuntelen NRJ:tä (hyvää ns. reenimusaa) ja monenlaista biisiä sieltä radiosta aina kuuluukin. Päässä on nyt valitettavan usein soinut Stigin Viheltelen... ei hyvä! Tämä biisi kuitenkin on jostain syystä jäänyt mieleen, vaikka en Anna Puusta tykkääkkään. (enkä kyllä Loiristakaan!)
Ehkä biisin sanoissa on jotain... hmm hmm Toisen biisin on siskoni mulle ensimmäisen kerran esitellyt ja nyt kun kuulen biisin vähintään kerran päivässä niin täytyy sanoa, että hyvä Train! (;
Beauty in the water Angel on the beach Ocean’s daughter
Don't who you are in the blur of the stars Seeing is deceiving, dreaming is believing It's okay not to be okay Sometimes it's hard to follow your heart
Tears don't mean you're losing Everybody's bruising Just be true to who you are
Eilen terassilla ja myöhemmin illalla Minibaarissa (Josta muuten oikeasti saa Tampereen parhaita drinkkejä!) tuli moneen kertaan puheeksi kavereiden kanssa muutokset joita olemme kokeneet lukion, mutta varsinkin nyt aivan muutamien kuukausien aikana. Kuinka ihmiset ovat alkaneet tajuamaan, että nyt olisi hyvä aika astua taas lähemmäksi sitä minää, joka kukin haluaa olla. Oli upea kuunnella, kuinka eri vaikeuksia voittaneet ystäväni olivat onnellisia, iloisia, tyytyväisiä siihen mitä kohti he ovat menossa. Kaikilla on aikaa hengittää ja olla ja elää. Itselläni muutokset lähtivät käyntiin jo muutama kuukausi sitten ja edelleen olen onnellinen suunnasta jonne olen, ehkä joskus hitaasti, mutta ehdottoman varmasti menossa! Olen viettänyt ihanaa viikonloppua asuen ystäväni kämpillä. Kiitos hänelle siitä! <3 On ollut ihanaa nähdä ystäviä ja myös viettää aikaa ihan itsekseen itsensä kanssa. Yksin oleminen (omasta tahdostaan) on uskomattoman rentouttavaa. Sunnuntaina pääsen vihdoin ja viimein tankotunnille! Ensi viikolla työt lasten leireillä jatkuvat normaalisti ja on aika palata maalaiselämän arkeen. Ei sekään huono... (: Nyt en tiedäkkään mitä musiikkia tähän linkkaisin. :D Linkatkaa te siis vuorostanne minulle kommentoimalla ! (:
.jpg)
