Mitä tahansa minusta odotat, sitä en ole. Mitä tahansa minusta haluat, et taida saada kuitenkaan.

Juon kahvini miten sattuu,
mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä joilla on järkeä
ja niistä joita katsotaan kadulla

Pitkästä aikaa vedän hiukseni sekaiselle nutturalle, työnnän kuulokkeet korviini ja alan kirjoittamaan. Paljon on taas ehtinyt tapahtua, eikä kaiken keskellä ole vain jaksanut kirjoittaa ja inspiraatiotakaan ei ole ollut ihan kylliksi.

Sinä puhut paljon
näin varhaiseksi aamuksi
Osaan kuunnella tarkasti
mutta muistini on kelvoton

Kesän työrupeama päättyy huomenna ja astun työttömän ankeaan arkeen. No, jää nähtäväksi kuinka ankeaan, olen aika hyvä keksimään itselleni tekemistä. Tottakai työasiat hieman huolettavat, mutta kaikki aikanaan. Olen jo buukannut elokuuni sen verran täyteen, ettei oikeastaa yhden kuukauden mittainen huilaushetki töistä haittaisi ollenkaan. Myös 12km työmatka pyörällä on vaatinut oman veronsa. Kun pyöräilee lähes jokapäivä 24km ja siihen päälle vielä pelaa mitä milloinkin 4h, ei oikein energiaa tunnu riittävän muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen kotiin päästyään.

Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla


Vasemmalla puolellani on elokuun Elle, oikealla tyhjä paketti Codetabseja, tietokoneen takana kirjat "Mitä Wicca on?" ja "Avalonin usvat". Vaatteitani lojuu tuolien selkänojilla ja sängyn päädyssä. Ylppärimekkoni roikkuu edelleen vaatekkaappini ulkopuolella pukupussissaan. Koko huoneeni huokuu jonkinlaista sekasotkua. Niin kuin en olisi oikein asettunut paikoilleni tässä kahden kuukauden aikana. Ehkä en olekkaan... Voin siis todeta, että ehkä olen alitajuisesti kokoajan luottanut siihen, että muutoksia tapahtuu taas pian. Voinkin siis ilokseni ilmoittaa muuttavani hyvän ystäväni kanssa Epilään toivottavasti ensikuun puolella. 

Jos painaisit selkäni seinää vasten
voisin huokaista
tai kääntää nauraen
kasvosi kauemmaksi

Kesän ajan olen toivonut tietynlaista muutosta asioihin. Nyt olen alkanut tehdä asioiden eteen jotain ja alan tuntea, että olen taas onnellinen ihminen muutaman kuukauden päästä. Itse olen todennut, että minulle muutos on hyvästä. Paikallaan oleminen ei vain ole minun juttuni.

Saatan soittaa huomenna,
kysyä haluaisitko nähdä
Tahdotko suudella
kaulaani porttikäytävässä

Tai sitten keitän muina naisina
kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana,
juon sen miten sattuu

I'm not a saint, no, not at all!

Voisi olla taas aika purkaa asioita virtuaaliselle paperille.

Lammasniemen lastenleirit loppuvat ja mulla alkoi kahden viikon mittäinen kesäloma. En olisi kyllä parempaa työporukkaa voinut toivoa! Kiitos teille kaikille vielä siitä! <3 Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa ohjaankin lasten urheilukouluja ympäri vesilahtea. Mukavan kuuloista hommaa sekin! (:

Kesän jälkeinen elämä alkaa jo huolella pyöriä päässä. (Muutoinkin kuin niin, että olen ostanut alennusmyynneistä neuleita "kun ne on niin kalliita talvella" :D ) 

Uhkaavasti vain alkaa näyttää siltä että musta tulee taas syksyllä Tamperelainen, josta olen todella iloinen. Nyt vaan toivomaan että kaikki asiat menevät niinkuin on suunniteltu.

Työasiat ovat toinen "huolenaihe". Hakemuksia on nyt lennellyt useampaankin paikkaan ja lisää ideoita otetaan vastaan.  KUN VAAN NYT JOKU PALKKAIS MUT NIIN HYVÄ OLIS! No, onhan tässä nyt vielä aikaa eli ei muuta kuin lisää hakemuksia rustailemaan.




Olen ollut (taas vaihteeksi) kipeänä kohta viikonpäivät. Aikaa siis on kulunut paljon sohvalla maaten. Toissapäivänä tosin raahauduin Ideaparkkiin alennusmyynneille ja eilen selvisin ihan Tampereelle asti. Vietin ihanan päivän ystävieni seurassa syöden ja kahvitellen ja kun pääsin kotiin oli tarjolla espanjalais-ranskalainen illallinen kynttilän valossa, melkein valmiilla kuistilla. Tosin järkyttävä korvasärky meinasi vähän pilata tunnelman, mutta kai tästäkin taas selvitään... Ei muuta kuin lisää tulehduskipulääketta nassuun!