Ja sanat, kun ne pääsi suusta, mietin onko pääni puusta.

Ääks!

Aikaa on taas kulunut viime tekstistä aivan liian kauan!

Juhannus oli ja juhannus meni. Vietin koko jussin, tai Lithan, tai minkä vaan, Vesilahdessa ihan rauhallisesti perheeni kanssa. Sunnuntai-maanantai välisen yön vietin ystäväni mökillä ja maanantai aamuna polkaisinkin taa (3h yöunilla) töihin. Olen viime ja tämän viikon pyöräillyt töihin, kun on tankoilusta joutunut pitämään pientä taukoa. Matkaa tulee yhteen suuntaan 12km, joten ei mikään ihan huono reeni. (: Tankotanssimassa toki yritän käydä niin usein kun mahdollista, mutta kun töitä on vaihtelevasti ilta seitsemään, ei oikein jaksa enää raahautua Tampereelle. 

Viimeinen viikko on lastenleirejä käsillä ja täytyy sanoa, että hauskempaa työpaikkaa saa hakea. Vai kuinka moni jää viideksi tunniksi ylitöihin (palkattomana) työpaikalleen ja pääsee kotiin vatsa kymmenen aikaan? (; Muut työntekijät ovat huippu kivoja, josta on TOSI PALJON hyötyä, kun lasten kanssa ei oikein meinaa löytyä yhteistä säveltä. (näin nätisti sanottuna)

Heinäkuun ensimmäisen viikon olen sitten lomalla jonka jälkeen heinäkuun toisen viikon torstaina menen loppuviikoksi Valkeakoskelle koiravahdiksi. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa kuljen sitten ympäri vesilahtea vetämässä lapsille urheilukouluja. Ei hullumpi homma sekään, vaikka Ilosaari jääkin nyt sitten välistä. (Sigur Ros... nyyh!)

Töihin pyöräillessä kuuntelen NRJ:tä (hyvää ns. reenimusaa) ja monenlaista biisiä sieltä radiosta aina kuuluukin. Päässä on nyt valitettavan usein soinut Stigin Viheltelen... ei hyvä!

Tämä biisi kuitenkin on jostain syystä jäänyt mieleen, vaikka en Anna Puusta tykkääkkään. (enkä kyllä Loiristakaan!)

Ehkä biisin sanoissa on jotain... hmm hmm 

Toisen biisin on siskoni mulle ensimmäisen kerran esitellyt ja nyt kun kuulen biisin vähintään kerran päivässä niin täytyy sanoa, että hyvä Train! (; 

Beauty in the water
Angel on the beach
Ocean’s daughter

Who you are? Do I look perfect?

Don't who you are in the blur of the stars
Seeing is deceiving, dreaming is believing
It's okay not to be okay
Sometimes it's hard to follow your heart

Tears don't mean you're losing
Everybody's bruising
Just be true to who you are

“Be yourself; everyone else is already taken.”

Eilen terassilla ja myöhemmin illalla Minibaarissa (Josta muuten oikeasti saa Tampereen parhaita drinkkejä!) tuli moneen kertaan puheeksi kavereiden kanssa muutokset joita olemme kokeneet lukion, mutta varsinkin nyt aivan muutamien kuukausien aikana. Kuinka ihmiset ovat alkaneet tajuamaan, että nyt olisi hyvä aika astua taas lähemmäksi sitä minää, joka kukin haluaa olla. Oli upea kuunnella, kuinka eri vaikeuksia voittaneet ystäväni olivat onnellisia, iloisia, tyytyväisiä siihen mitä kohti he ovat menossa. Kaikilla on aikaa hengittää ja olla ja elää. 

Itselläni muutokset lähtivät käyntiin jo muutama kuukausi sitten ja edelleen olen onnellinen suunnasta jonne olen, ehkä joskus hitaasti, mutta ehdottoman varmasti menossa!

Olen viettänyt ihanaa viikonloppua asuen ystäväni kämpillä. Kiitos hänelle siitä! <3 On ollut ihanaa nähdä ystäviä ja myös viettää aikaa ihan itsekseen itsensä kanssa. Yksin oleminen (omasta tahdostaan) on uskomattoman rentouttavaa. Sunnuntaina pääsen vihdoin ja viimein tankotunnille! Ensi viikolla työt lasten leireillä jatkuvat normaalisti ja on aika palata maalaiselämän arkeen. Ei sekään huono... (:

Nyt en tiedäkkään mitä musiikkia tähän linkkaisin. :D Linkatkaa te siis vuorostanne minulle kommentoimalla ! (:

Turhanpäiväistäläpinää.

Ja juuri silloin kun olisi kauhea hinku kirjoittaa, ei ole inspiraatiota kirjoittaa. :D

Lakkiaiset olivat ja menivät ja juhlat olivat mukavat! (: Ei pönötystä ja juuri sopivan vähän vieraita, niinkuin toivoinkin. Ilta huipentui bailaamiseen PITKÄTÄ AIKAA!

Hetkeksi ehdin hengähtää kun taas maanantaina puhalsivat uudet tullet. Tarkoitukseni oli viettää kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa lasten leiriohjaajana, mutta ilokseni työnantajani tarjosi minulle tänään sopimusta koko kesäkuuksi. (;

Tankotunnille en ole päässyt liian pitkään aikaan joten sunnuntaina pääsen "pitkästä aikaa" takaisin rakkaan ja kivuliaan harrastuksen pariin. 

Joka paikkaan kolottaa ja selkää vihloo. Tänä aamuna näytin (ja tuntui) enemmän zombielta kuin ihmiseltä, mutta eikös se mene niin että jos kuumetta ei mittää, sitä ei ole! (; Kahvia ja särkylääkettä siis naamaan ja töihin. Sormet ristiin että tämä, mikä lieneekään pöpö, menee nopeasti ohi! Taidan lopettaa ikkuna auki nukkumisen. ;P

Viikonlopuksi taidan suunnata Tampereelle, mikä on ihan mukavaa vaihtelua Vesilahdelle. (jossa tänään on koettu zombie-heräämiseni lisäksi toinenkin maailmanlopun merkki; ulkona salamoi, ukkosti ja satoi sormenpään kokoisia rakeita. Kyllä, pelkään ukkosta ja sulkeuduin huoneeseeni, suljin verjot ja menin muutamaksi tunniksi nukkumaan! :D )

And now some music! (; Pentatonix <3