When I walk down the street I hear them say
"there she goes, that crazy girl
she thinks she's something in this world"
So I just close my ears and dream
'cause life is never really what it seems!
Tän kevään teema on muutos. Niin mä ainakin uskoisin. Jotain muuttuu, on vaan sellainen olo. Hyvällä tavalla tosin. (: Rakas ystäväni vei mut eilen avantoon! :D Se oli ihan mahtavaa! Kannattaa kokeilla, vaikka kylmä vesi ei kyllä kieltämättä hirveesti houkuttelekkaan maaliskuussa. Tänään ne sitten loppuivat. Yo-kirjotukset. Espanja meni miten meni, mutta se ei enää huoleta. Olo on hyvä! (:
Kävin pitkästä aikaa laulutunnilla ja sen kyllä äänestä huomasi. Noh, tästä tää taas lähtee! Huomenna on tankotanssitunti ja lupasin lähteä katsomaan ystäväni keikkaa. (; Mutta tämän illan ajattelin olla vaan. Olla ja hengittää. Olen oppinut arvostamaan päänsäryttömiä hetkiä, kun viimeiset 2 viikkoa on päivittäin useita kertoja tuntunut että pää halkeää.
Mä syön kaksi levyä suklaata, koska voin Mä syön kokonaisen salamipizzan, koska voin Mä jätän meikkaamatta kotona, koska voin Mä meikkaan paljon kun meen uslos, koska voin Mä voin katsoa itseäni peilistä, kokematta ahaa elämystä joka aamu ja Mä voin katsoa itseäni peilistä ja todeta näyttäväni hyvältä... Luin eilen Trendistä artikkelin asioista, mitä naisen pitäisi olla, mitä naiselta odotetaan ja mikä on naiselle paheksuttavaa... Artikkeli kiehautti, ei siksi että ylifeminismi ottaa joskus päähän, vaan siksi että me naiset asetamme itse itsellemme paineita omasta ulkonäöstämme. Samalla kuitenkin syytämme jotain muuta siitä, että meidän pitäisi näyttää siltä tältä ja tuolta. Syy on joko miehissä, yhteiskunnassa, sen hetken muodissa tai ihan missä vaan muussa kuin siinä, että itse emme kelpaa itsellemme. Tottakai ihmiselle on vaikea sanoa että "Opettele pitämään itsestäsi" mutta se helpottaisi omaa oloa suunnattomasti. Sanonta "Sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi, ennenkuin muut voivat rakastaa sinua." pitää mielestäni ihan älyttömän hyvin paikkansa. Ongelma tosin ei tietystikkään koske vain naisia. Aivan varmasti miehetkin kokevat ulkonäköpaineita, mutta tästä nyt vain on tehty tällainen naistenlehtien suosikki aihe. "Opi pitämään itsestäsi" , "Millainen on täydellinen nainen, lue 10 vinkkiä" jnejnejne. Näitähän löytyy ja jokaisella kirjoittajalla on jotain sanottavaa juuri sinusta ja juuri sinun naiseudestasi. Joko artikkeli kertoo sinulle mitä teet väärin, miten olet epätäydellinen, tai sitten artikkeli kertoo sinulle että teet väärin kun podet huonoa omaatuntoa siitä, että et olekkaan se täydellinen pullantuoksuinen keittiönhengetär. Tottakai itsellenikin sattuu niitä "ei niin itsevarmoja päiviä" kun tuntuu, että mieluummin olisin jäänyt sängynpohjalle, mutta eihän meistä kukaan ole täydellinen. :D Kuitenkin haluaisin että ihmiset vähän miettisivät, kuka ja mikä määrittelee, milloin sinusta voi tuntua miltäkin. Kun olen menossa ulos ja katson itseäni peiliin, en pode huonoa omaatuntoa sanoessani itselleni "Näytät muuten hyvältä!" Ehkä haluaisinkin haastaa ihmisiä tekemään tätä itselleen. Omaan oloon vaikuttaa suuresti se, millä mielellä katsot viimeisen kenrran peilistä kun lähdet ulos. Tottakai jos uskottelet itsellesi, että olet ruma, kamala ja vastenmielinen niin kehosi ja mielesi jossainvaiheessa alkaa uskoa tätä soopaa. Jos taas uloslähtiessäsi keksit edes jonkin kivan jutun itsestäsi, on ihan varmasti paljon parempi ilta tiedossa. Nauttikaa ihmiset! Säästä, keväästä, ystävistä, ruuasta, toisista ihmisistä ja ennenkaikkea ITSESTÄNNE! Ootte meinaan ihan huippuja kaikki! (;
Istun pitkästäaikaa yksin kämppäni sohvalla ja ehdin taas avata koneen ja kirjoittaa. On upeeta, kuinka olen tän talven aikana tutustunut upeisiin ihmisiin, upeisiin ajatusmaailmoihin, upeisiin hoitomenetelmiin, metodeihin yms... Olette ihmiset mahtavia! Kirjoituksia olisi vielä kaksi kappaletta jäljellä. Ruotsi kiusaa ensi maanantaina ja espanja sitä seuraavana maanantaina. Mutta sitten tämäkin rumba on ohi. Olen yrittänyt suunnitella mahdollisimman paljon elämää kirjoitusten jälkeenkin, (mm. varaamassa tankotanssitunnin JEE) jotta ei tulisi sellainen olo että kirjoitukset ovat jokin iso piikki jonka jälkeen ei ole elämää hetkeen. Musta tuntuu, että olen oppinut tänä tavena jotain tosi tärkeää. Oon oppinut nimittäin hengittämään. On edes turha laskea niitä keroja kun joku on sanonut mulle "rauhotu, hengitä" mutta ehkä mäkin alan oppia. Asioita tapahtuu, kaikella on jokin tarkoitus ja se, mihin mä voin vaikuttaa on että miten mä reagoin tapahtuviin asioihin. Oon kyllästynyt turhanpäiväiseen stressiin ja keuhkoamiseen. Tulevaisuus... se vaan tulee ja tapahtuu, ja ihan varmasti siitä meistä jokainen nauttii, jos vain asennoituu oikein. Myös itselleen riittäminen on ollut pöydällä tässä viimeaikoina. Pieni perfektionisti mussa oli keksinyt sellaisen sanonnan kuin "aina voi parantaa", mutta nyt musta tuntuu, että käsken sen perfektionistin vaieta. Aina ei tarvitse parantaa. Joskus riittää vaan että tekee, on, menee... mitä vaan... Toivoisinkin, että voisin lähettää samanlaista positiivista energiaa muille jota minulle lähetettiin. "Te ootte hyviä, te riitätte." Tulipas taas yllättävän syvällistä tekstiä... noh sitä se kai teettää kun pitää liian pitkän tauon kirjoittamisesta... (: Haluaisin linkata tähän jotain hyvää musiikkia, mutta koneeni on nyt kanssani eri mieltä kaikkien videoiden, biisien yms. pyörittämisestä... Kuunnelkaa siis ihan omatoimisesti jotain kivaa musaa! (:
Hellou! Oon tässä muutamana päivänä pyörittänyt päässäni kiusaamista... Varmaankin osittain johtuu Teakin ennakkotehtävästä, jossa jouduin palaamaan ajassa taakseppäin. Myös Ylioppilaslehden "Rakkaudella, äiti" artikkeli sai ajatukset pyörimään. Oon koittanut pitää blogini melko angstittomana, koska en halua antaa itsestäni sellaista kuvaa. Haluan, että kun mun tutut jotka lukee mun blogia, mutta eivät nää mua kovin usein saavat nopean katsauksen mitä mulle kuuluu. Ja useinhan mulle kuuluu hyvää... nykyään. When I walk down the street I hear them say "there she goes, that crazy girl she thinks she's something in this world" So I just close my ears and dream 'cause life is never really what it seems! Tämä asia on nyt pyörinyt niin kovaa päässäni, että se vaati vähän tännekkin purkamista. Tää biisi kuvaa ihan hyvin näitä tuntemuksia.
Conversations with my thirteen year old self Conversations with my thirteen year old self
You''re angry I know this The world couldn''t care less You''re lonely I feel this And you wish you were the best No teachers Or guidance And you always walk alone You''re crying At night when Nobody else is home
Come over here and let me hold your hand and hug you darling I promise you that it won''t always feel this bad There are so many things I want to say to you You''re the girl I used to be You little heartbroken thirteen year old me
You''re laughing But you''re hiding God I know that trick too well You forget That I''ve been you And now I''m just the shell I promise I love you and Everything will work out fine Don''t try to Grow up yet Oh just give it some time
The pain you feel is real you''re not asleep but it''s a nightmare But you can wake up anytime Oh don''t lose your passion or the fighter that''s inside of you You''re the girl I used to be The pissed off complicated thirteen year old me
Conversations with my thirteen year old self Conversations with my thirteen year old self
Until we meet again Oh I wish you well oh I wish you well Little girl Until we meet again Oh I wish you well Little girl I wish you well Until we meet again
Eilinen Ranska-ilta sujui, muutamia mutkia lukuunottamatta, hyvin! Ihana nähdä pitkästä aikaa ihmisiä jotka ovat tässä lukuloman aikana vain kadonneet! Piti alkaa raapustamaan Teak-ennakkotehtäviä (ties kuinka monetta kertaa) mutta taas jälleen kerran inspiraati oli ihan täysin hukassa. Teinpä siis saman mitä harrastin viimekesänä diplomini kässäriä kirjoittaessa. Lähdin ulos kävelemään ja ihmettelemään. Nyt sisälle palattua voin sanoa että jos ei mitään muuta niin ainakin nyt on helpompi taas hengittää. (Ihan fyysisestikkin. Viimeviikkoisesta kuumeesta jäi jotain keuhkoihin joka muistuttelee aina aika-ajoin olemassaolostaan!) Saa nähdä kuinka paljon inspiroi enää vuokran maksamisen jälkeen... ei muutakun nettipankkiin mars ->
Look at all of the damage you have done in time You can see what a savage I’ve become, in my eyes If you look in my heart you will find No love, no light, no end inside And I’m looking for a miracle And I’m looking for a miracle But I hope, I pray, and I will fight Cause I’m looking for a miracle Cause I’m looking for a miracle
Tän kevään teema on muutos. Niin mä ainakin uskoisin. Jotain muuttuu, on vaan sellainen olo. Hyvällä tavalla tosin. (:
