Istun pitkästäaikaa yksin kämppäni sohvalla ja ehdin taas avata koneen ja kirjoittaa.
On upeeta, kuinka olen tän talven aikana tutustunut upeisiin ihmisiin, upeisiin ajatusmaailmoihin, upeisiin hoitomenetelmiin, metodeihin yms... Olette ihmiset mahtavia!
Kirjoituksia olisi vielä kaksi kappaletta jäljellä. Ruotsi kiusaa ensi maanantaina ja espanja sitä seuraavana maanantaina. Mutta sitten tämäkin rumba on ohi. Olen yrittänyt suunnitella mahdollisimman paljon elämää kirjoitusten jälkeenkin, (mm. varaamassa tankotanssitunnin JEE) jotta ei tulisi sellainen olo että kirjoitukset ovat jokin iso piikki jonka jälkeen ei ole elämää hetkeen.
Musta tuntuu, että olen oppinut tänä tavena jotain tosi tärkeää. Oon oppinut nimittäin hengittämään. On edes turha laskea niitä keroja kun joku on sanonut mulle "rauhotu, hengitä" mutta ehkä mäkin alan oppia. Asioita tapahtuu, kaikella on jokin tarkoitus ja se, mihin mä voin vaikuttaa on että miten mä reagoin tapahtuviin asioihin. Oon kyllästynyt turhanpäiväiseen stressiin ja keuhkoamiseen. Tulevaisuus... se vaan tulee ja tapahtuu, ja ihan varmasti siitä meistä jokainen nauttii, jos vain asennoituu oikein.
Myös itselleen riittäminen on ollut pöydällä tässä viimeaikoina. Pieni perfektionisti mussa oli keksinyt sellaisen sanonnan kuin "aina voi parantaa", mutta nyt musta tuntuu, että käsken sen perfektionistin vaieta. Aina ei tarvitse parantaa. Joskus riittää vaan että tekee, on, menee... mitä vaan... Toivoisinkin, että voisin lähettää samanlaista positiivista energiaa muille jota minulle lähetettiin. "Te ootte hyviä, te riitätte."
Tulipas taas yllättävän syvällistä tekstiä... noh sitä se kai teettää kun pitää liian pitkän tauon kirjoittamisesta... (:
Haluaisin linkata tähän jotain hyvää musiikkia, mutta koneeni on nyt kanssani eri mieltä kaikkien videoiden, biisien yms. pyörittämisestä... Kuunnelkaa siis ihan omatoimisesti jotain kivaa musaa! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti