Elokuun puolivälissä tein pikavisiitin Espanjaan, Malagaan. Reissussa oli hauskaa ja irtiotto arjesta tuli juuri oikeaan aikaan!
Ja niinkuin manasinkin, minusta tuli jälleen tamperelainen. Muutin elokuun lopussa ystäväni kanssa ala-Pispalaan (Epilään heh...). Arki , kaikista (minun) oikuista huolimatta, on sujunut hyvin. On minunkin täytynyt jotain hyvää tässä elämässä tehdä, että tällaisen kiitoksen olen siitä saanut. Hyvät bussiyhteydet ja huvittavan halpa vuokra, sekä sauna ja iso parveke vahvistavat mukavasti tätä tunnetta.
Täytyy kuitenkin myöntää, että olin jo vaipumassa jonkinlaiseen syysmasennukseen. Tässä muutama päivä sitten päätin kuitenkin potkaista itse itseäni niskaan ja tarttua itseäni perseestä todeten, että ei muuten onnistu! Syksy on niin inspiroivaa aikaa, etten vain yksinkertaisesti voi antaa sen valua pois ja huomata joskus synkän ja kylmän tammikuun puolessavälissä, että olisi kiva muistaa miltä ruskalehdet näyttivät. Suosittelen tätä liikettä lämmöllä monille muillekkin. Meillä on koko talvi aikaa narsita kuinka on kylmää ja pimeää eli ei siis mikään kiire vielä aloittaa!
Syyskuun alussa aloitin tanssiopettajana Lempäälän nuorisoseuralla ja eilen olin ensimmäisessä talvinäytelmän kokoontumisessa. Tähän kun vihjaan vielä, että olen alkanut myös kirjoitella jotain omaa teatterin saralta ja että flamenco on taas viikoittainen osa elämääni voisi todeta, että ihan oikeasti vietän sitä taiteellista välivuotta. Juuri niinkuin pitääkin! (;
Ja näin, kun opin jakamaan netin kännykästäni, voin taas aktivoitua myös blogin kirjoittamisessa.... Oon kaivannut tätä! <3
