Tänään oli aika hyvästellä näytelmä Yksi lensi yli käenpesän, sekä roolihahmoni Candy Star.
Suuremmilta "källeiltä" näyttelijöiden kesken vältyttiin ja nyt olo on todella väsynyt.
Käenpesä on mennyt sekä yleisöllä että näyttelijöillä ihon alle. Se on koskettanut, naurattanut, itkettänyt, tuonut erilaisia ihmisiä yhteen, sekä paljastanut monista tutuistakin uusia puolia. Näytelmä on kasvattanut ja muuttanut maailmankuvaa... ainakin omaani. Ilman Yksi lensi yli käenpesän prokkista, en varmastikkaan olisi vielä tässävaiheessa elämääni löytänyt tietynlaista uutta suuntaa ajattelumaailmaani.
"Ei voi tarpeeksi kiittää, kun kiitoksen aihetta riittää!"
Olen tavannut upeita ihmisiä, kuullut upeita tarinoita, oppinut uusia asioita, saanut olla osana jotain käänteen tekevää useiden ihmisten elämässä...
Itselleni ei ollut vaikeaa sanoa hyvästejä ihmisille. Tiedän että tulemme vielä näkemään ja aijon ainakin itse pitää siitä huolen. Kuitenkin kyyneleet silmiini jokakerta tuo roolihahmon hyvästeleminen. Voisi ajatella ettei huoran hyvästeleminen nyt ole vaikeaa, mutta Candy on opettanut minulle asioita omasta itsestäni. Olen myös päässyt toteuttamaan itseäni rauhassa Candyn kautta. Kun ripustin roolivaatteitani henkariin, pääsi minultakin muutama kyynel ajatellessani, että tämä oli nyt tässä Candy-Baby.
Tahdonkin kiittää kaikkia Käenpesäläisiä. Olette huippuja, upeita, ihania, mahtavia.... kaikkea. Nyt taidan hetken hengittää ja miettiä elämän suuntia ja tarkoituksia. Hieman edelleen silmät kostuvat, kun katselen näytösruusuani... Ei tällaisesta projektista pääse yli ihan heti, mutta ei kuulukkaan. Kaikki roolihahmot opettavat minulle jotain itsestäni, kaikki näytelmät opettavat minulle jotain itsestäni...
Yksi sana saa riittää tälle tunteelle, tälle hetkelle, tälle talvelle, niille voimille jotka olen nähnyt ja tiedostanut ja myös niille joita en voi nähdä... taas yksi sivu kääntyy elämässäni...
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti