Mitä miettii joululomalta huomenna palaava, lukiota enää muutaman viikon käyvä, taiteella elämänsä täyttävä ihminen. Paljon ja samalla ei sitten yhtään mitään.
Huomenna tämä ihana lomailu saa siis taas loppua. Kaksi viikkoa lomasta meni kuin hujauksessa ja oikeastaan ainoat hyödylliset asiat mitä tuli tehtyä olivat historian luku (ruhtinaalliset 3 päivää) ja näytelmäharjoituksissa käyminen. Kellon ympäri nukkuminen ja syöminen, sekä leffojen katselu ja musan kuuntelu täyttävät kyllä ihan oikeasti ihan mallikkaasti 24h päivästä! ;D
Tulevaisuus... se on ollut nyt monen abin huulilla... mikä musta tulee isona. Itselleni Näyttelijän ammatti ja teatterikoulut ovat olleet päämääränä jo monta vuotta, mutta toisten hätääntyneisyys oman tulevaisuutensa suunnan hukassa olemisesta sekoittaa joskus myös omaa päätäni. Onko normaalia, että olen tiennyt jo ala-asteella mitä haluan "aikuisena" tehdä? Toisaalta, niinkuin olemme Yksi lensi yli käenpesän- näytelmän parissa nyt muutaman kuukauden pohtineet, niin kuka ihan oikeasti määrittelee mikä on normaalia... Totesin eräälle ystävälleni, että eiköhän kaikilla ihmisillä edes jokin osa-alue elämästä ole tulevaisuuden kannalta sumun peitossa. Itselläni ainakin vaikka ammatti olisikin (ainakin haave/unelma/toive tasolla) selvillä, moni muu asia tulevaisuudesta on täysin harmaan sumun peitossa...
Kuitenkin nyt ihan lähitulevaisuutta ajatellen, stressiä aiheuttaa myös ylioppilas kirjoitukset. Ei ihan hirveän montaa kalentein aukeamaa tarvitse kääntää, kun jo äidinkielen tekstitaidon yo koe (8.2) tulee vastaan. Lukurytmi on sopivasti hukassa ja täytenä kysymysmerkkinä päässäni on ajatus neljän aineen pänttäämisestä samaan aikaan...
Keventävänä osana tämänhetkistä elämääni on ollut teatteri... vai onkohan niin... Yksi lensi yli käenpesän- näytelmä edistyy ihan mallikkaasti ja onneksi ensi-iltaan (31.1) on vielä jonkin verran aikaa. Omat roolivaatteeni ovat vielä hieman hukassa, mutta luulen että ensiviikolla käynti Europehousessa valaisee vaateprobleemaani.
http://www.nuorisoseura.fi/talvi-2013.html
Hieman isompaa huolta minulle aiheuttaa näyttämötyön diplomini. Olen ryhmästäni ainoa joka tekee diplomia, näyttelen pääosan, käsikirjoitus on osittain tekemäni.... vastuu on pääosin minulla. Onneksi työskentelen huipputaitavien ihmisten kanssa, jotka valavat minuun osaavuudellaan uskoa, kun itselläni sellaiset pienet EI TÄSTÄ TUU MITÄÄN -älähdykset alkavat ottaa vallan. Kiitos siis heille jo nyt siitä! Diplomini arvosteltava näytös on 22.1 ja seuraava näytös luultavasti 26.1.
Stressistä, unettomista öistä, kropan pettämisistä, loman loppumisesta ja mauttomasta makaroonimössöstä huolimatta aion repiä itsestäni viimeisenkin energiahiukkasen, jotta hommat saadaan hoidettua kunnialla loppuun asti. Onnea vain valitsemallani tiellä! Laskinpa muuten tuossa että 21 viikkoa lakkiaisiin ja samalla myös kesäloman alkuun! HUI! :D
Energiarikasta kevättä kaikille! Koittakaahan jaksaa!
ZikZak
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti